Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Maan luonnollisen suojan takana on mitä vilkkain toimeliaisuus. Englannin maa kätkee povessaan sanomattomia kaikenlaisia kiivihiili-, rauta- ja tina-aarteita. Englantilaisen ahkeruus ja into ymmärtää ne ilmiin etsiä ja hyödykseen käyttää. Englanti on tehtaiden, höyrykoneiden ja rautateiden maa. Niin yöllä kuin päivälläkin kiitävät junat taukoamatta kaikille maan kulmille.
Askelin, minä lähetän Strengnäsin tuomiokapitulille ja Upsalan jumaluusopilliselle tiedekunnalle tästä kirjallisen kertomuksen, jonka me, sinä ja minä, valalla ja allekirjoituksella vahvistamme... Mutta mitä piruja hänellä tuossa vieressään kupissa on?... Totta varmaan on se sitä tenhovoidetta, jonka avulla noidat kohoavat ilmaan ja kiitävät käsittämättömän lyhyessä ajassa pitkiä matkoja...
Yksinkertainen, koneellinen taikakoje lausuu sanan ja sen käskystä kiitävät laivat tulen siivillä valtamerien poikki. Kansakunnat ovat vaipuneet eripuraisuuteen, epätoivoon ja synkkään, raivoisaan sekasortoon, ja katso, heprealaisen marttyyrin ja vapahtajan lempeä sana, lieventää, hillitsee ja rauhoittaa kaikki.
Ja aatokset ne kiitävät kuin kotkat, Halk' ilmojen käy niiden kirkas tie; Ja korkealle tähtää nuori silmä, Ja suuriin töihin nuoren halu vie. Nuor' uhkuu näet luomisintoansa Ja voimat tuoreet tuntee rinnassaan, Ja elämän soi laulu houkutellen, Ja vastuksetkin leikkiä on vaan.
Semmoisina päivinä on kuumuus välistä hyvinkin suuri, väliin se oikein polttaa mäen rinteillä, mutta tuuli se karkoittaa, hajoittaa keräytyneen helteen ja kieppuvat tuuliaispäät jotka selvästi tietävät pysyviä ilmoja kiitävät korkeina pylväinä peltojen välisillä teillä.
Ja kun metsänneidot pimeän tullen puitten latvojen päällitse hajanaisina parvina kotiinsa kiitävät, pauhaa jo myrskynä syksyinen metsä, susina ulvovat tuulispäät ja luokkina huojuvat hongat. Irti repii myrsky järvestä jään, irvistelevin ikenin ärjyvät aallot Jousimiehen rannassa, ja hänen tupansa tutisee hajotakseen.
Hän on taas ollut kosiotoimissa, ja pieni, puhelijas, pyöreäposkinen ja mustasilmäinen lappalaistyttö istuu hänen sylissään, kaulassa kirjava kaulaliina, jonka hän on saanut kosijaltaan. Tuossa tulee sitten Mellet Inkerin kanssa ja Lind, joka ohjaa Lailan rekeä. Onnellisesti he pääsevät töyssäyksistä ja vieremistä ja kiitävät kauas jäälle. Iloisesti jutellen he taas käyvät mäkeä ylös.
Ja epäilys kasvoi varmuudeksi. Ja sitte, niin, sitte oli hänen niin helppo pitää kaikkea muuta mahdollisena. Minä en koskaan pääse niistä. Tunnen sen niin varmasti. Minä tiedän sen. Milloin tahansa kiitävät ne lymypaikoistaan muistuttamaan minulle vainajata. *Rebekka*. Aivan kuin Rosmersholman valkea hevonen. *Rosmer*. Niin, aivan niin. Vinhuen pimeyden halki. Hiljaisuudessa.
Vasta nyt kun kirkot suljettiin ja juhlakellojen kaikukin on satojen sydämmessä hiljaa vai'ennut, astun eteesi ja tuon kirjan. Oi Isä! Harvat niistä, jotka yöllä hylkäsivät tarjoomani lahjat, ovat niistä kirkossa huolineet; muut palasivat, suurempi kirous sydämmessään, kuin heillä oli sinne tullessaan. Ja nyt he hurjassa kilvassa kiitävät kotiin unhoittaen sinut sekä itsensä ja tämän kirjan."
Huolimatta siitä, että rautatiejunat sen molempia rantoja kiitävät ikäänkuin halveksien sen pinnalla kulkevaa hidasta liikettä, pitää joki kuitenkin puolensa, sillä suurin tavaraliike näyttää kuitenkin sitä pitkin käyvän, nyt niinkuin ennenkin, kun ei rautateitä ollut vielä.
Päivän Sana
Muut Etsivät