Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Santeri on seurakunnan Jumalaa pelkkääväisimpiä miehiä, viimeksikin rippisaarnassa ollessa, kun minä puhelin viimeisen päivän palosta ja ihmisen tilasta silloin, niin Santerin silmäripsissä kiikkui kirkkaita kyyneliä, juuri heränneen sielun sulattamia kyyneliä. Tämäkö olisi nyt tapailut, murhasta ei puhettakaan... Ei ei... Se on mahdotonta... Se on mahdotonta..."
Nuo päivät olivat heille kaikille jonkunlaista sisäisen levähdyksen aikaa, jolloin raskaat ajatukset siirtyivät hetkiseksi toisaanne. Vanhempi väki painautui juhlamuistoihin, Helka puolestaan kiikkui päivät pitkät hämäläisessä pääsiäiskeinussaan, jonka veljet olivat laittaneet ja jonka ääressä nuo jurot pojatkin ilostuivat uudelleen lapsiksi, sillä he tahtoivat ilostua.
Seuraavana päivänä nähtiin iloisempia näköjä; myrsky oli raivannut lahden jäistä putipuhtaaksi; sulaa vettä oli joka suunnalla. Nyt piti vain päästä rantajäistä, joka myös onnistuikin. Laiva kiikkui taas ulapalla aukealla. Kevät oli tullut, ei ainoastaan lintuja, vaan myoskin hyönteisiä ilmestyi; ruohoa ja kukkia puhkesi virranrannalla.
Mitä sinä ... kuule! ... minä menen heti paikalla pois, jos sinä... Sigrid kiikkui lukossa ja nauroi... Ja minä sanon hänelle sitten, että hän on sinun mielestäsi niin korkea... Sigrid! ... jos sinä vain...! Minä olen jo sanonut, minä olen jo sanonut hänelle sen...
Mikä kiikkui velkamiehensä kaulassa, pyytäen vielä odottamaan, ettei ottaisi tuomiota. Mikä kiisteli perintönsä päältä, kun luuli sitä lain varjossa tahdottavan vetää puoleensa, mikä puhui vierasmiehelleen asian tärkeydestä ja terotti hänen muistiaan vielä erityisemmästi siinä suhteesa. Eikä kukaan näyttänyt huomaavan Antin tulemista joukkoon.
Eräänä päivänä istui herra Vanderstraten pisanki-majan varjossa, johon vanilli-köynnökset lemuavin kukkinensa suikertelivat, ja kiikkui nekosasti komeassa nojatuolissaan.
Hanna istui kärsivällisenä pöydän luokse; kun Jussi oli työnsä lopettanut, sytytti hän papyrossin ja laittoi itsensä mukavaan asemaan toiselle tuolille. »Poltatko sinä, Jussi?» kysyi Hanna nuhdellen. »Poltan», vastasi toinen tyyneesti ja kiikkui tuolissaan. »Ai, ai, mitä pappa sanoo!» »Ei mitään, kun ei tiedä.» »Kerropas nyt se hauska.» »Kyllä. Arvaa, mitä tapahtui koululla tänään!» »Noh?»
"Lapsi, lapsi!" huudahti Miss Mowcher kärsimättömästi käsiänsä väännellen, tuossa kun hän taas kiikkui edestakaisin kaminin-ristikolla, "miksi sokean onnettomuuden nimessä kiititte häntä niin paljon ja punehduitte ja näytitte hämmentyneeltä?" Minä en saattanut salata itseltäni, että olin tehnyt niin, vaikka aivan toisenlaisesta syystä, kuin hän luuli.
"Päinvastoin, minä olen täällä heidän suostumuksellaan ja he ovat antaneet minulle luvan kosia teidän hoidokastanne." Mrs Cameron vaipui tuoliinsa, kiikkui sinne tänne niinkuin henkilö, jolla on kovat tuskat. "Minä pelkäsin sitä. Walter sanoi tavanneensa teitä eilen illalla; sanoi että te, niinkuin hänkin, aioitte mennä naimiseen.
Hänen mitättömän pieni nenänsä tihkui vesiherneitä, kun hän vanhanaikaisessa soututuolissaan kiikkui ja lojui puotikamarin lattialla ja jostain »viisusta» uskollisella hartaudella lauloi, kimakalla, honottelevalla äänellään: »Sä olet hellin iloni, Mun rakastettu neitoni, Sua helleydellä ainiaan, Rakastan hamaan kuolemaan. Miehellä ei ollut korvaa rahtuakaan, sen lisäksi hän honotteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät