Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Hän halusi tehdä jotakin suurta ja kaunista maailmassa. Siihen häntä kiihotti varsinkin Herakleen maine; sillä tämä sankari oli silloin kunniansa kukkulalla ja hänet Teseus nyt otti esikuvakseen.
Samalla vuosisadalla annettiin inkvisitsionioikeus Dominikaanimunkkien käsiin. Sen jälkeen alkoi pitkä murhenäytelmä. Kirkko rupesi taikauskon suojelijaksi ja kiihotti tietämättömän kansan alhaiset vietit raivoon. Noitavainot tulivat käytäntöön, ja kävivät kamalammiksi.
Ja tytön silmistä pilkahti säihkyvä sädekimppu, joka ilkamoi, kutsui ja kiihotti. Gaselli! välähti Olavin mieleen kuva jostakin ennen lukemastaan kirjasta. Gasellin silmät, gasellin sorja juoksu. »Gaselli!» pääsi häneltä ääneen kuin voitonhuuto ja hän kiisi kuin hurja jälessä. Tyttö kirmasi vinosti kentän toisessa päässä olevan pienen kummun rinnettä ylös.
"Murha-asiassa on vähinkin tieto suuresta arvosta", sanoi Hovilainen. "Eikä tämä mikään vähänen tieto ole ei olekaan". Hovilainen hyöriskeli näinä aikoina kylissä rauhatonna; häntä kiihotti siihen osaksi halu koota todistuksia Taavia vastaan, osaksi pelko että jotakin tämän hyväksi voisi ilmautua, mikä silloin, jos mahdollista, pitäisi poistaa.
Helena, katso, kuinka kaunis se on tuo vainio tuolla, kuin tuuli liikuttelee vihreitä tähkiä. Mikä vainio? Helena ei sitä nähnyt. Tuo pieni tuolla puistossa, onko se vainio? Se sana herätti hänen mielessään aivan toisen kuvan. Hänen kotimaassansa aaltoili nyt nisuvainio niin laveana, kuin silmä kantoi, ja tuuli toi omituista tuoksua, joka samalla kiihotti ja nukutti.
Hän vaikeni, sillä Boleslavin sormet kopeloivat jälleen pistoolinperää. Tämän kunnonmiehen mahtipontisesta neuvosta irvisteli esiin niin pirullinen iva, että se kiihotti hänen vastustushalunsa äärimmilleen. Näiden myrkyllisten sanojen tunkeutuessa hänen korviinsa oli hänen aivojensa lävitse salamana leimahtanut epätoivoinen ajatus.
Miehet kallistivat ryyppyjä lompakon peijaiksi ja kehuilivat Juken luonnetta mainioksi, miten tuonlaisen luonteen kanssa on hyvä elää pahana päivänä ja miten monelta jo tuonlaisen tapauksen sattuessa olisi itku päässyt tai tullut ihan hulluksi, mutta tämä veitikka ei ole millänsäkään. Tämä kiihotti Jukkea.
Siellä liikutti minua Kaurismaan Aapon saarna siihen määrään, että hellyin itkemään ja itkin niin sydämellisen katkerasti, että se liikutti kaikkia saapuvilla olevia. Ensin koetti eräs noista ystävistä, jotka minua olivat seuroihin kehottaneet, lohduttaa minua, mutta se kiihotti vaan itkuani. Minä itkin melkein huutamalla. "'Onko syntiä? kysyi minulta eräs vaimo.
Ester vaaleni tavallistakin kalpeammaksi, kun hän noin äkkiä näki oman ajatuksensa esiintyvän edessään. Mutta kiukkuisella ja velton-alistuvaisella äänellä, joka yhä enemmän kiihotti Bengtiä, hän vastasi: "Niinkuin tahdot." "Niinkuin tahdot!" matki Bengt, ja hänen äänessään kuohui pidätetty viha, "eikö sinulla sitten ole mitään omaa tahtoa?" "Ei ei mitään nyt enää", lisäsi Ester hiljaisesti.
"Surullinen, synkkä on minun elämäni juoksu, täynnä waarallisia intohimoja, sywiä lankeamisia ja murtumisia; kenellepä niiden kertomisesta olisi hyötyä?" sanoi ukko surullisesti. Mutta tuo hänen sanansa: "intohimoja", soi niin kummalliselta korwissani ja kiihotti suuresti yhä waan uteliaisuuttani. "Ei, älkää niin sanoko!
Päivän Sana
Muut Etsivät