Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Venäläisten äkkiarvaamaton tulo oli tehnyt Antti Kettusen ja hänen kumppaniensa kauniin päätöksen tyhjäksi, ainakin täksi kerraksi.
"Tarkoittiko hän, että minä tarvitsin niitä, päästäkseni sitä nopeammin pakenemaan", ajatteli hän, "sitte minä heitän ne oitis pois, se on varmaa". Kun ketju palausmatkallaan tuli Antti Kettusen talolle, seisoi isäntä taas portailla, mutta Katria ei näkynyt. Kyösti riensi ohitse, Antin häntä näkemättä. Poika ei saattanut katsella niitä nuhteita, joita hän luuli näkevänsä vanhuksen silmissä.
Paraita se on sinne pistänytkin: Kettusen ja Topian, minun entisen renki-vetelykseni". "Sepä kaunis poika, tuo herra maisteri Kokka!" sanoi rovasti antaen naapurillensa velkakirjan lukea. "Samallaisia konnan-koukkuja kuin lukiossa ollessaankin", sanoi Schyvall matalammalla äänellä rovastille. "Ja ennen ette ole hiiskuneet sanaakaan tuosta kirjasta. Miksi ette ennen ole ottaneet sitä puheeksi?"
Maisteri Johan Forsman kulki siitä ohi ja häneltä kysyi hätäytynyt Jussi: »Missä se on se katu, jolle jäi se tamma?» »Mikä tamma?» ihmetteli maisteri. »Ka, tämän Vatasen tamma!» tiuskasi Antti suuttuneena, kun maisteri viivytteli, vaikka hänen olisi pitänyt nähdä, että asia oli kiireellinen. Forsman oli ällistynyt. Jussi selitti edelleen: »Se minun tammani ... se Kettusen entinen ruunikko.»
Myrskyn nopeudella kävi kulku Kettusen molempien talojen välitse ja ohitse; vielä eivät jääkärit olleet kohdanneet mainittavaa vastarintaa. Niin arveli ainakin tuo vanha soturimme ja katsoi samassa leikillisesti Kyöstiin, huomatakseen mitä hänen sanansa vaikuttaisivat.
Mutta minä luulen, että niitä on melkein mahdoton erottaa, sillä toinen pitää oikeana sen, mitä toinen pitää vääränä. Nyt esim. nämä kahdeksan kauppiasta varmaankin sanoisivat hra Kettusen tehneen väärin, jos tietäisivät, että hän se heidät peijasi.
"Kiitoksia ilmoituksestanne, isäntä, ja hyvästi, Katri älkäät nyt peljätkö", huusi Kyösti heiluttaen kivääriänsä ja lähti sitte jääkärien muassa metsikön lävitse sitä venäläistä jääkäriketjua vastaan, joka odotti Kettusen eteläpuolella. "Mitä tuo kummallinen ja kamala ääni on, joka ilmassa vinkuu?" kysyi Kyösti.
Vanhus, joka parhaillaan pani telkeä oven eteen, aikoi juuri kysyä pojan huudon syytä, kun hänkin säpsähti ja hämmästyksessään pudotti nenäliinan, johon hän oli pannut ruudin ja luodit, ja vieläpä semmoisella seurauksella, että kaikki ampumavarat menivät hukkaan. Venäläiset jääkärit olivat piirittäneet Kettusen molemmat talot ja Niilon torpan.
"En; minä olen ampunut venäläisen jääkärin", vastasi Kyösti niin reimasti, että Kettusen Antti, joka naapurinsa kanssa oli tunkeutunut lähelle upseeria, kuiskasi talonpojan korvaan: "Jos tuo poika vaan elää sodan ylitse, saa hän, eikä kukaan muu, tyttäreni vaimoksi. Minä pidän tuosta pojasta, sillä hän on yhtä rohkea kuin omatkin poikani olivat".
Kanasen vaimo vielä ilkkui hänelle: »Joko nyt uskot, vai vieläkö epäilet!» Kettusen poika vielä kertoili: »Ne ovatkin Joilla pitäneet ennen laivaan menoaan niin jumalatonta elämää, juoneet ja kironneet ja tapelleet, että kaikki viinarännin miehet oli täytynyt hakea niitä asettamaan, ja silloin siinä oli rytäkkä noussut.
Päivän Sana
Muut Etsivät