Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. syyskuuta 2025
Emmekö laulaisi jotakin kysyi Gerda. He olivat kaikki musikaalisia ja heidän oli usein tapana laulaa yhdessä varsinkin kesäisin ulkona ollessaan, ja pian kajahteli lahden yli: "Kultaisessa kartanossa elää Ahti syvällä aalloissa", "Sä kasvoit neito" y. m. tunnetuita lauluja.
Kuten tiedät, otamme kaikki isommat kartanot, kirkonkylää myöten, sähkövoimamme Maanilankoskesta. Professori Lemströmhän teki kokeita sähkön vaikutuksesta kasvullisuuteen, ja hänen oli tapa aina kesäisin viettää pari viikkoa Lahisten vanhan herran perheessä. Kuka tietää, mitä kaikkea nuori Wallenberg ylioppilaana sai onkeensa ukko Lemströmin pakinoista."
Onnettomuusuhrien kova kohtalo oli häntä niin järkyttänyt, että hän oli kuin suunniltaan. Hannan posket hehkuivat, ja silmät loistivat. Iisakki huomasi vasta nyt, että hän oli muuttanut pukua ja vetänyt jalkaansa varsikengät, joita hänen oli kesäisin tapana pitää, kun huvikseen lautalla huristi kosken alle. "Aiotko mukaan?" Iisakki kalpeni. "Aion.
Ja vielä senkin ajankohdan jälkeen hänen toimeentulonsa epäilemättä kokonaan kauan aikaa riippui kodin ja äidin auliudesta, vaikk'ei hän suoranaisesti kotitalonsa askareissa avustanutkaan, muuta kuin mahdollisesti kesäisin ehkä vähemmässä määrässä.
Ryhmän ympärille muodostui heti piiri uteliaita ja rikkautta kumartelevia ihmisiä: asemapäällikkö punasessa lakissaan, santarmi, eräs kesäisin alituisesti asemasillalla näkyyä laihanpuolinen neiti kansallispuvussa, telegrafisti, ja muutamia mies- ja naismatkustajia. Nuorukaisen tunsi Nehljudpf lyseolaiseksi, nuoreksi Kortshaginiksi.
Kun hän kesäisin oleskeli saaristossa ja siellä oppi Suomen ihanuutta ihailemaan, tai kun hän siinä kallioisella rannalla kuunteli aaltojen loisketta, silloin oli hänessä herännyt tuo lämmin tunne isänmaata kohtaan, josta hän oli Ainille puhunut.
Torpan pojasta kuvanveistäjä. Kolmekymmentä vuotta sitten oli Virolahden pitäjässä Haminan lähellä pieni poika, jota sanottiin Sillanpään Johannekseksi. Hänen isänsä oli herrastalon torppari. Koti oli köyhä ja Johannes sai pienestä pitäen tottua tekemään mitä voi. Kymmenvuotiaasta oli hän kesäisin pantu käymään toisen torpan lehmiä paimenessa.
Kesäisin, kun puron kirkas vesi lirisi valkoisella hiekka-alustallaan ja koivujen latvat olivat täydessä lehdessään, oli tuo asuintalo ruispeltojen ja niittyjen keskellä niin ihanalta näyttävä, ettei ohikulkeva matkustaja voinut muuta luulla, kuin että viihtymys ja valoisa maailmankatsanto olivat sen sisällä asuvia.
Nuori väki ei kasvuaikana pysynyt paikoillaan siellä erämaan sydämessä, vaan tahtoi ainakin kesäisin käydä muittenkin ihmisten ilmoilla. Niinpä eräänä talvena Kentän pojat ryhtyivät porrastamaan Siuruan kylälle suoraa tietä, joka oli ennen kulkenut sinne tänne mutkitellen ja rimpisoita kierrellen.
Kesäisin oli tämä laaja metsä yhteismaana Revonlahtilaisten elukoille, mutta kun talvi tuli, harhaili siellä ristiin rastiin karhuja ja varsinkin susia, ja silloin sitä käytettiin yhteisenä metsästysmaana, jossa pitäjän kasvava nuoriso sai harjoitella voimiansa, norjuuttansa ja ampumataitoansa ärtynyttä petoa vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät