Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Pystö kuin ruhtinatar, kasvot kauniit, kauniit kuin enkelin kuvissa, ja katse lämmin. Liikkeet notkeat ja kävely kepeää. Puku sievä ja sopiva. Nikkilä katsoi ja katsoi. Se oli tuo poskien hehkuva puna, joka antoi terän silmien välkkeelle ja levitti suloa kaikkialle, leningin kaulustasta kengän rihmoihin saakka.
Heidät otettiin hurraahuudolla vastaan, kun he juoksivat käsikkäin kummun rinnettä alas. Mutta kisapaikkaa lähetessä valtasi Olavin uudelleen hämmennys. Hänen piti suorastaan purra hammasta näyttääkseen levolliselta. »Hyvin juostu, hyvin juostu!» huudettiin joka taholta. »Ohoh, Olavi! Kengän sait ja kengän pitäjänkin, mutta kylläpä punotatkin!»
Juoksi sitte äkkiä muutamia askeleita ja otti putoavan kengän koppina ilmasta. Uusi, entistä valtavampi riemuhuuto kisapaikalta. »Se se oli! Sillälailla, sillälailla!» »
'Pysymme, pysymme, emme me enään putoa; kiitoksia, hywä Pekka! koimme me yhteen ääneen sanoa. 'Ooh ruuna. Hewonen lähti. 'Oman kylän tytöt on kuin Saksan omenoita, Toisen kylän tytöt niinkuin kengän tallukoita. Meillä oli nyt niin mukawa olo, että taasenkin nukuimme aiwan pian.
Kun heille mainitsin, että meillä kaikki akatemialliset näytteet toimitetaan puhetaidon kautta, he syvimmästi moittivat tätä tapaa, arvellen, että jos kaikki käsityöläiset pantaisiin mestarinäytteekseen tekemään kengän, tulisivat useimmat kengät sangen kolhomaisiksi ja varsin epäilemättä voittaisivat suutarit yksin palkinnon.
Se on siivo mies ollut koko vanhemman ikänsä, niin että ei se kaupungissakaan käydessään turhia siekaile, kun kerran ennättää asiansa toimittaa. Pois se lähtee heti.» Hän oli juuri lopettanut puheensa, kun Ville Huttunen tuli tupaan, istuutui penkille ja kopisti piippuaan kengän kärkeen. Emäntä tervehti häntä: »Ka, Ville Huttunenko se on?»
Nyt pisteli hän nupia kengän pohjaan että naskali vain vilkkui ja jatkoi: »Yhenii kerran kun myö sen Santun kansa... Tuota kengän pahennusta kun on kova!» valitti hän välillä ja jatkoi nyt entistä varmemmin: »Yhenii kerran kun myö sen Santun kansa tappelimma yöjalassa ollessa Puhurisen tytön aitassa ja kuajoimma maitokorvon, niin se olj vähä hitonmoinen jyräkkä!
(Puhuu) Kustaa lähtee kirkonkylälle. Siellä Kustaa saa paljon kirkkaita hopeoita, kun Kustaa on oppinut uusia lauluja tukkipojilta. (Ottaa kiven alta kengän ja puhuu taivaalle katsoen.)
Tupaan talvi-illast' astui poika, tuli outona kuin metsän lintu eksyessään ihmisasunnoille; lakin haljenteista päänsä paistoi, varvas kului alta kengän lunten, rinta paljas nutun repaleista. Ken ja mistä? Kysy: 'ken ja mistä? rikkahalta, joll' on taatto, koto. Tuuli tiennee kotitienohoni, veikkoni lie ilman pilvi, itse lunta vain yön anturoilla lienen, jonka pois se polkee tupaan tullen.
Sorjia, notkeita, helavoita, kengän kautoja kauniita, ylpeitä, niskansa nakkelijoita kullakin omansa. Yksi ainoa tyttö, mikä lienee, seisoo siellä yksin, erillään muista, puuta vasten, vaatteet siniset, kun muilla valkeat.
Päivän Sana
Muut Etsivät