Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
"Kenenkähän ompeluksia ne mahtoivat olla? sillä itsellänsä ei ole niitä varoja, että olisi useampia paitoja ommella", utasi vieläkin Katru, sillä hän luuli saavansa samankaltaisia tietoja Maijalta kuin Lillultakin, sentähden, että hän niin tahtoi. "Torpan akka sanoi niiden oleva Kolkkilan emännän ompeluksia, ja Aina tuli niitä noutamaan", selitti Maija.
Tämä porsas teki käänteen koko Vatasen elämässä. Nyt se sattui juoksemaan kadun risteyksessä sen kadun poikki, jota myöten Liperin miehet ajoivat kotipitäjääseensä. Se pysähtyi aivan heidän tammansa eteen, röhkäisi iloisesti ja katseli ajajia. Jussi sen huomasi ensiksi ja sanoi Antille: »Kah! Potsi!» Nyt sen huomasi Anttikin ja kummastui: »Porsaspahan on! Kenenkähän tuo on?»
Helpoituksesta huokaisten kiiruhti Ludvig auttamaan Birgeriä, joka vieläkin oli hieman nolona purevasta joululahjastaan, jonka saamiseen Gustafva Björklund oli häntä niin viattomasti auttanut. Jospa vaan kaikki olisi ohi, ajatteli Ludvig, tämähän vie ihan päin seiniä. Mitkähän joululahjoista vielä ovat jälellä ja kenenkähän käsiin nekin joutuvat? Nuo hutilukset, nuo hutilukset!
Silloin kuuluu naputusta jostakin, niinkuin lyötäisiin siellä vasaralla naulan päähän ja tulee mieleen ajatus: »Kenenkähän kirstun nauloja lyönevät?» Vähän ajan päästä kuuluu hovista iltakellon soitto toiselta puolen järven: »Kenenkähän sielukelloja soittanevat?» Yhä himmenee maailma, on kuin olisi usva noussut tuvan eteen.
»Olisi sillä, jos se lukisi itsensä vallesmanniksi», yhtyi Anttikin. He alkoivat tyyntyä. Jussi huomautti: »Päästän tuon porsaan säkistä!» Ovesta sisään työntäessään eivät poliisit olleet huomanneet ottaa porsassäkkiä pois. Porsas alkoi telmää olilla. Antti katseli sitä ja sanoi: »Kenenkähän porsas se on?» Jussi ei vastannut. Nyt oli heillä piiputkin matkassa. He alkoivat tupakoida.
Kermaa he eivät saaneet, mutta tuvan lämpö painosti suloisesti ja kohta nukahtivat matkustajat kuka mihinkin, pitkin penkkejä, rauhalliseen uneen. Valkeni sitten aamu kirkkaana, tyynenä. Talon väki heräsi. Emäntä ihmetteli kuin itseksensä: Kenenkähän lapsia siihen on tullut semmoinen liuta! Olipa nää vaikka kenen ... eto elävät, arveli siihen isäntä. Väki hajosi töillensä.
Mutta ihmetteleminen lisääntyi vielä, kun seuraavana aamuna kaunis satuloitu hevonen seisoi räätälin pihalla. Kenenkähän se kaunis varsa oli? Olikohan se herrastalon patruunan? Se on sinun hevosesi, isä, sanoi Syyne, joka ei voinut olla ilmoittamatta iloaan. Nyt sinä saat ratsastaa joka päivä. Pitääkö minun ratsastaa? nauroi räätäli. Sepä näyttäisi somalta! Mutta koetteleppas, sanoi Syyne.
Kenenkähän lienee ollut vasikka ja mitähän sillä mahtoi olla tekemistä meidän saunassa? Ja kuinka se pääsi aidan läpi? Olipahan kenen tahansa, se pääsi vain. Se olisi päässyt, vaikka olisi ollut aikalehmä. Minä tiedän nyt jotain, jota muut eivät tiedä ja pidän sen omana tietonani.
Kenenkähän luulet saavan rummutetuksi heidät kokoon, jos kerran ehtivät hajota ympäri maan?» Miihkali huomasi Yrjön olevan oikeassa ja vastasi: »Jos se auttaa, että minä puhun heille, niin ei ole teiltä apua puuttuva; mutta minä luulen syyn olevan syvemmällä kuin että se saataisiin sanoilla korjatuksi.» »Pitää tehdä, mitä suinkin tehdä voidaan», intti Yrjö kiivaasti. »Varustaudummeko sitte heti?»
Elä sano toisille, niin minä näytän, varoitti Aliina. No, en sano, lupasi Mari. Aliina veti nurkasta vanhan verkon takaa pullon. Mitä siinä on? uteli Mari. Taitaa olla viiniä, arveli Aliina asettaen nenänsä pullon suulle. Kenenkähän se on? En tiedä. Maistetaan. Ei maisteta, kenen lienee. Kuurottamassa ollut tuli etsimään ja heidän täytyi panna pullo paikoilleen, jotteivät toiset näe.
Päivän Sana
Muut Etsivät