Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Sir Peter, jolla oli hyvin vähän Carolinesta kerrottavaa, joka mahdollisesti voisi olla arvosta muille kuin hänelle itselle, istui kuitenkin Lady Glenalvonin viereen, niinkuin hänen oli velvollisuus tehdä, ja antoi mitä mielistelevimmän kuvauksen puolisostaan. Sillä välin hän kuitenkin koko ajan ajatteli Kenelmiä ja katseli Ceciliaa.
"Toivoisin olevani muissa kohdissa hänen kaltaisensa." "Ei, yksi sellainen omituinen henkilö perheessä on kylläksi. Mutta vaikka minä en tahtoisi teitä muutetuksi Kenelmiksi, en kuitenkaan tahtoisi vaihtaa Kenelmiä parhaimpaan pojan malliin, minkä maailma voi esiintuoda."
Tämän ystävällisen oppineen seura miellytti Kenelmiä sitä enemmän sentähden että oppineella nähtävästi ei ollut vähintäkään aavistusta siitä että Kenelmin asumiseen Cromwell Lodgessa oli syynä Grasmeren läheisyys.
Laulaja taas katseli tutkivaisesti Kenelmiä, tällä kertaa luomatta silmiänsä maahan. Kenelm näytti niin tyyneeltä, että voi sanoa hänen olleen hajamielisen. Kenelm ja Tom kulkivat muutamia minuuttia äänettöminä edelleen eläinlääkärin taloa kohti. Sitten Tom kuiskasi: "Eikö tarkoituksenne ollut, että noiden värssyjen piti koskea minuun tähän tähän," ja hän löi rintoihinsa.
"Teillä on hyvä sydän, Mr Chillingly," sanoi tyttö hiukan jyrkästi. "Kuinka hauskaa mahtaa olla teille tehdä niin suurta iloa toiselle! Rakas pieni Clemmy!" Tämä teeskentelemätön kiitos ja täydellinen kateellisuuden ja itsekkäisyyden puute, jota hänen ilonsa siitä, että ystävänsä toivo oli täytetty, ilmoitti, ilahutti Kenelmiä.
Nämä sanat kummastuttivat Kenelmiä, sillä eikö laulaja ollut sanonut että hänen laulun aikansa oli ohitse, että hän oli päättänyt heittää runonsepittämisen sikseen? Mitä toista tietä maineesen, josta arvostelu ei ollut voinut häntä estää, kulki hän nyt? Hän, jonka Kenelm oli luullut kauppakirjuriksi. Varmaankin joku vähemmän vaikea proosallinen tie; kenties kirjoitti hän novelleja.
Tämän kanssapuheen jälkeen haki Lady Glenalvon Kenelmiä, löysi hänen alakuloisena istumasta rautu-virran rannalla, tarttui hänen käteensä, vei hänen havumetsikköön ja kuunteli kärsivällisesti kaikkea, mitä hänellä oli sanottavaa.
"Gordon, poikani, minun on teille velkaa, ja nyt olen tilaisuudessa maksaa se, josta minun on Kenelmiä kiittäminen." Gordon säpsähti hämmästyneenä, mutta oli vaiti.
"Rakas poikani," huudahti vuokramies, joka suuresti kunnioitti Kenelmiä siitä asti kuin hän Tom Bowles'in voitti, "olkaa vaan täällä niin kauan kuin tahdotte, ja meidän kaikkein tulee ikävä kun te lähdette pois. Kaikissa tapauksissa teidän täytyy viipyä täällä yli lauantain, sillä silloin tulette meidän kanssamme tilanomistajan pitoihin.
Oletteko milloinkaan tuntenut miestä, jolla on ollut kova onni rakkaudessa ja joka on näyttänyt vähemmän suruiselta päästyänsä puddingin ääreen?" "Noh! Mutta te osaatte hyvin veistä ja kahvelia hallita se täytyy myöntää." Tässä arentimies kääntyi ja katseli tutkivaisesti Kenelmiä. Sen jälkeen hän suuremmalla kunnioituksella lisäsi: "Tiedättekö mitä, te saatatte minua hämille." "Se on mahdollista.
Päivän Sana
Muut Etsivät