Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
"Kaikki mitä talviajoilla tienasi", sanoi hän "meni meidän kaikkien ylläpidoksi, ja jollei lampaita olisi ollut ja äiti niin ahkerasti villoja kehrännyt ja kutonut sukkia, joita lapset kaupunkiin myytäväksi kantoivat, niin emme olisi sinä keväänä mitenkään voineet ostaa vasikkaa, josta nyt aikojen kuluessa kuitenkin on kasvanut ja varttunut hyvä lypsylehmä; mutta lapset surkastuivat sillä välin, ja nyt vasta viime vuoden seudussa ovat he jälleen kostuneet; vaan kernaita he Jumalan kiitos ovat olleetkin auttamaan vanhempiansa missä ovat voineet.
Silloin nainen nousi rukin äärestä ei sen näköisenä kuin olisi hän ajatellut: nyt olen kylläksi kehrännyt tänä iltana; vaan suuttuneena siitä että häntä oli häiritty. Hän oli ensin nähnyt ikäänkuin varjon liikkuvan ikkunan ohitse, ja nyt hän kuuli ääntä, josta hän ei saanut selkoa, ja hänen täytyi lähteä ulos katsomaan!
Hän oli saanut pikku tytön nukkumaan; pikku Wilhe istui palveluspiian tykönä nyhtien lankaa, jota piika oli kehrännyt, ja nyt kun lapsi makasi, tuntui Annista kuin joku pidättäisi häntä tuolissa, jossa hän istui, eikä laskisi häntä nousemaan, ja oli kuin ääni hänelle kuiskaisi: Anni, mikä sinusta on tullutkaan?
Hovin asukkaat olivat äsken syöneet päivällistä, ja palvelijat viipyivät vielä tuvassa. Inkeri seisoi vaateaitassa ja punnitsi puupuntarilla jauhoja Pölkkypuron Leenalle. Tämä oli kehrännyt saran loimia talon tarpeeksi ja sai jauhoissa palkkansa. Silloin kuului komentava ääni alakerrasta: Jyrki, kanna aseet ja matkalaukku minun huoneeseeni ja anna hevosille kauroja!
Kuitenkin tuntui hänestä täällä merkillisen turvalliselta. Hän ei voinut vain ymmärtää, että sauna todellakin oli näin pieni. Tässähän tuskin mahtui kääntymään. Tuossa hän oli istunut, tuossa astunut, tuossa maannut, tuossa kehrännyt ja kartannut.
Oi Ilse, sinun mielestäsi ei edes puu ollut kylliksi "vahvaa ja kestävää" minun levottomille jaloilleni. Tänä aamuna olivat kengät lasketut minun vuoteeni viereen, ihka uusina ja niiden rinnalla oli paksu sukkapari, jotka Ilse itse oli kutonut, vieläpä kehrännyt langankin niihin omien lampaittensa villasta ne olivat hänen komea syntymäpäivälahjansa minulle.
Hän sanoi minulle: Kuule Kari, sanoi hän, luuletko jaksavasi mennä vuoren yli poikamme luo, niin mene sinne ja kysy voiko hän tällä välin antaa minulle vähän apua; sillä ei suinkaan se ole Jumalan tahto että minun aina pitää maata tässä tuskassa, sanoi hän. Ota sitten mukaan lankoja, joita olet kehrännyt, sanoi hän, ja hanki niin paljon rahoja kuin voit kokoon saada, sanoi hän.
Oi, kesän yhden sa mullekin laulanut oot, satakieli. Laulujas kuunnellen öitä ma valvonut oon, kehrännyt onnen kultaista rihmaa aamuhun asti. Tunteja laskenut en, päiviä laskenut en. Ah, omain unteni vankina, onnen vankina kulkein, kutsunut veljiksein oon jumalat Olympon, antanut pilville kättä ja suudellut kukkia nurmen! Päässä jok'ainoan tien temppelin nähnyt ma oon.
Kun olisi jo ennen pitänyt viedä ... paljoa ennen, ja nytkin vielä jäivät. Kyllä sinuakin on asiamies! ... ja mitä minä sill'aikaa teen, tyhjää rukkiako pyöritän? Rupea vaikka kehräämään niitä verkkorihmoja. Joita jo on enemmän kuin mitä milloinkaan saat kudotuksi! Mitäs sinä sitten eilen ja tänä päivänä olet kehrännyt? ... kehrää niitä!
Tuossa oli äiti-vainajan kehruuta, jota hän oli huulillaan kastellut ja omin sormin kehrännyt... Tuohan on niin kummallista, on kuin joku aatos alinomaa hiipisi hänen takanansa ja ruikuttaisi kistuissa ja arkuissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät