Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. syyskuuta 2025
"Lainattiin tulta" ja "leikattiin kauraa", "kudottiin sarkaa" ja "lähdettiin viheriälle niitylle", ja ilo oli kattoon asti. Talon nuoriso oli aina mukana leikkiä ohjaamassa, ja pikku tytöt varsinkin olivat etupäässä. Viimeiseksi lapset saivat suuret voileivät, ja ennenkuin he lähtivät, sai jokainen pienen lahjansa sekä joululehden.
Välistä kävin hieromassa ja niin aina väkyröitin eteenpäin sen kesää... Oli meillä silloin vähän kylvetty ruista sekä kauraa maahan, niistä toivoin saavani talven leivän. Ei sitä silloin joutanut Jumalan viljaa hukkaan panna. Monta kertaa piti mennä työlle ja olla iltaan asti suurustakaan maistamatta. Voi sentään! ... kaikkihan sitä on saanut nähdä.
Kun pimeä viimein saavutti, oli malkasilta korjattu, ja Lauri palasi kotiin päin levotonna ja tuskalla odottaen, mitä nyt oli tapahtuva. Järvenpäällä oli tuon kauniin syyspäivän kuluessa pidetty iloa ja reipasta menoa, kauraa leikatessa.
Tiedättehän te niin ja mitenkäs ette tietäisi omia tiluksianne? tuon pellon, joka nalkkina pistää Tshepligin'ista ja Malinninaan!... Siinä kasvaa nyt kauraa. Niin no, tuo samainen pelto on meidän, ihan meidän maatamme. Vaari-vainajanne otti sen meiltä pois. Ajaa karautti sinne hevosen selässä, kädellään viittasi: minun on, sanoo, tiluksiani tämä, ja niin ottikin omakseen.
Niin tarkkaan oli täytynyt vaatteetkin hukata leivän eteen mieheni ja poikani sairauden aikana, Siinä sitä sieti neuvotella ennenkuin vähänkin rupesi eteenpäin pääsemään. "Yhdenkin kerran, kun menin lapsineni leikkaamaan kauraa, niin kuusikymmentä viisikkoa sipasin leivän palaakaan maistamatta. Tulin sitte sieltä pois, yks' laps' oli selässäni, toinen sylissä ja kolmas vielä syntymättä.
Leikkaa, leikkaa kauraa, Kelle puuron annan? Sille, ken saapi lusikkani Ja jonka sormusta kannan. Meninpä ulos illalla Kuutamolla kauniilla; Ja kukin otti omansa, Mutt' tonttu jäikin ilman. PUNAISET KENG
Mutta hetken kuluttua juoksi talliin salavihkaa hänen emäntänsä, hilpeä nainen, ja vaikka minä luimistin hänelle korviani sillä en ole milloinkaan hameellisia kärsinyt tuli hän minun pilttuuseeni ja kaasi kaksi kapallista mustaa kauraa hinkalooni. Ihmettelin, että hän vielä kiersi kätensä minun kaulani ympäri, puristi päätäni rintaansa vasten ja kahdesti kuumasti kuiskasi isäntäni nimen.
Minä pelkäsin tänä kevännä myöhästyneeni kylvön kanssa, mutta jos näin pitää päälle, ei mitään vaaraa ole. Vai kuinka luulee naapuri? UKONNIEMI. Ei myöhästymisestä puhettakaan tänlakena kesänä. Naapurilla kuuluu olevan kahdeksan tynnyriä ohraa kylvössä tänä vuonna? PELTOLA. Kahdeksan tynnyriä ohraa, kuusi tynnyriä ruista ja viisitoista tynnyriä kauraa.
Kaikilla pelloilla sen ympärillä kasvoi viljaa: ruista, ohraa ja kauraa. Ne olivat jo hyvässä tähkässä, ja jota raskaampia tähkät olivat, sitä syvemmälle ne nöyrinä kumartuivat. Mutta olipa siellä tattaripeltokin ihan vanhan halavan läheisyydessä. Tattari ei kumartunut niinkuin muut viljat, vaan nosti ylpeänä ja pönäkkänä päätänsä.
Se painoi häntä... Itse taivas rusenteli häntä. Mitkä pahathenget nämä ovat? mutisi rampa. Poliisi tuli siihen, kysyi, miksi hän istui katukäytävällä, oliko hän kipeä. Ja käski hänen sitten lähteä liikkeelle. Rampa konttaili ja köntysteli Sörnäisiin päin. Syksy oli tullut. Suurilla alangoilla Krokelbyn ympärillä liikkui vielä joskus vankkureita, joilla kauraa korjattiin talteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät