Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Hän oli tummaverinen, ja punavuorinen hattu yhdessä punasen liivin kanssa heijastuivat hänen kasvoihinsa, jotka siitä saivat taikamaisen viehättävyyden. Kauppaneuvoksetar otti vastaan maisterin istualtaan. Hän oli lihava, vaatteilla hyvin pingoitettu; kasvot olivat vertyneet, harmaan punertavat.
Eversti Dufva nauroi hän ei tiennyt mitään hullunkurisempaa, kuin Regina neidin purkaukset mutta hiljaa ja varovasti, sillä hän tunsi, samoin kuin kaikki muutkin, suurta kunnioitusta vanhan neidin rikkautta ja kiivasta luonnetta kohtaan. Kauppaneuvoksetar oli tyytymättömän ja vaivaantuneen näköinen.
Vielä oli muita ihmisiä kauempana, mikä metsässä mikä rannalla, joiden kanssa Henrik tutustui myöhemmin tai ei tullut ollenkaan esitetyksikään. Suokaa anteeksi, maisteri, että olette saaneet nähdä niin paljon vaivaa meitä löytääksenne, sanoi kauppaneuvoksetar. "Tästä hetkestä riippuu kaikki!" ajatteli Henrik.
"Poika, mitä sinä täällä teet, vaikka äitisi on kuoleman kielissä?" tiuskasi Anna-Maija sisarensa pojalle. "Antakaa hänen olla", käski kauppaneuvoksetar ja kääntyen poikaan sanoi hän: "eläinlääkäri asuu Puttoliinin talossa, ensimmäiset portaat portista." "Kyllä minä tiedän", sanoi poika, "siinähän se asuu konitohtorikin." Poika lähti, ja vanhukset jäivät kahden kesken.
Sillä välin oli torilla levinnyt huhu, että kauppaneuvoksetar oli kuollut. Ompeluseura oli sen johdosta kokoontunut pormestarinnan luo neuvottelemaan, mitä nyt olisi tehtävä, sillä kauppaneuvoksetar oli aina seuralle ilmaiseksi kaikki vaate- ja muut tarpeet antanut. Aluksi ei kuitenkaan päästy muuhun päätökseen kuin siihen, että, pormestarinnan esityksestä, päättivät rouvat pukeutua mustiin.
Kauppaneuvoksetar ei jaksanut tulla jäähyväisillekään, eikä sanonut enää tahtovansa "nähdä koko Anna-Maijaa silmäinsä edessä, ei koskaan", vaan lähetti palkankin viskaalin kautta. Vanha Erling haki Anna-Maijalle kaupungista hevosen, ja yhdessä he sitte lähtivät ajamaan.
En kärsisi semmoista omalta palvelijaltani, ja kuka sen tietää, mitä niillä, vanhalla Erling'illä ja Anna-Maijalla mielessä onkaan. Ei se suotta aikojaan Anna-Maija sellaisia juttuja liikkeelle pane." Kauppaneuvoksetar kauhistui, itki ja vapisi. Viskaalin rouva arveli vielä, että "Selma kulta" saa kiittää Jumalaa siitä, että Polly pelasti hänen henkensä.
Anna-Maija tapasi lääkärin kotoa ja kohta ajoi hän tohtorin rinnalla kotiinsa päin. Kauppaneuvoksetar Erlingin tuparakennuksessa asui näet ompelija Mikko Tikkanen, jonka vaimo, Anna-Maijan sisar, oli sairaana. Sisarensa luo johti Anna-Maija tohtorin, mutta tohtori ei sanonut sairaan enää lääkkeitä tarvitsevan ja valitti sitä, että häntä ei oltu ennen tultu hakemaan.
Herran tähden, Anna-Maijaa!" kuului silloin vinkuva ääni jostakin sisähuoneesta. "Mikähän sillä nyt on hätänä, kun niin surkeasti uikuttaa", tuumaili Anna-Maija kiirehtien sisähuoneisiin. Kauppaneuvoksetar, lempeän näköinen ja harmaatukkainen vanhus oli huoneessaan sohvan edessä ja parhaillaan hajuvedellä valeli sohvalla olevaa pientä rakkikoiraa. "Anna-Maija!
Lähimmältä sohvalta raivattiin kiireesti vaatteet pois, ja rouva Blumille vakuutettiin, että hän oli hyvin tervetullut. Kauppaneuvoksetar oli tavallista ystävällisempi, hän tervehti sydämellisesti ja puhui hetken aikaa matalalla äänellä ja liikutettuna huomisesta merkkipäivästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät