Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tuohon rymäkkään se kauppaneuvoksetar nyt taas varmaan herää ja on sitte ruppastuulella koko pitkän pituisen päivän", mutisi itsekseen Erlingin vanha Anna-Maija muutaman, kaupungin reunassa olevan talon keittiössä. "Mutta ruvetkoonpashan tässä hyvin äkäilemään, niin pian hän minusta pääsee, niinkuin jo senkin seitsemästi olen hänelle sanonut. Jaa, jaa!
Janosta leijonan tää kieli vilkkuu, Verellä ilkiöin se virvoittaitkoon! Hän peijaa teitä! Norjan valtias On tässä; rosvot käsin vasemmin Hän kaataa. AKSEL. Vaiti, Aksel Thordinpoika! Sa haavoitettu olet; Hakon itse Voi puolustaita. VIHOLLINEN. Käykää päälle, käykää! Kuninkahan avuksi! Hänt' ahdistetaan. Apu myöhästyy! Joutuin! Hän jo kaatui. Syöskää Väkevin voimin läpi virsupoikain Luo Erlingin.
Anna-Maija tapasi lääkärin kotoa ja kohta ajoi hän tohtorin rinnalla kotiinsa päin. Kauppaneuvoksetar Erlingin tuparakennuksessa asui näet ompelija Mikko Tikkanen, jonka vaimo, Anna-Maijan sisar, oli sairaana. Sisarensa luo johti Anna-Maija tohtorin, mutta tohtori ei sanonut sairaan enää lääkkeitä tarvitsevan ja valitti sitä, että häntä ei oltu ennen tultu hakemaan.
En ollut kuin poika, kun jo rupesin isoamaan suuria töitä; minusta oli, ikään kuin en millään tavoin voisi odottaa siksi kuin tulisin täysikasvuiseksi; kuninkaita nousi vähemmän oikeuden nojalla kuin minulla oli, Maunu Erlingin poika, Sverre pappi ; minä myös tahdoin olla kuningas; mutta päällikkö ensin, se oli välttämätöntä.