Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Hiljalleen hän avasi silmänsä onnellisesti hymyillen; mutta sitten kohosivat hänen pitkät, silkin hienot silmäripsensä yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes hänen kokonaan avautuneet silmänsä kauhistuen tuijottelivat tyhjään ilmaan, ikäänkuin hänelle olisi tapahtunut jotakin hirmuista.
Glaukus kääntyi säälien, mutta kauhistuen pois tästä näystä, otti Ionen jälleen syliinsä ja juoksi pitkin katuja, jotka yhä olivat kirkkaasti valaistut. Mutta äkkiä synkkä varjo levisi kaiken yli.
Ellen käänsi pois kasvonsa kauhistuen. Se on vesi-kauhua, kuiskasi joku hänen vieressänsä. Tuo koira Ulkemose'ssa on, piru vieköön, tähän syypää! huusi eräs päihtynyt mies. Suus kiinni! huusi toinen. Tää ei ole naaraskoiran tekoa, vaan uros-koiran! Inhimillinen kauhistus onnettomuudesta ilmaisee itseänsä usein eriskummallisella tavalla.
Näitä sanoja kuullessani päivä mielestäni musteni silmieni edessä. Hiljaa kauhistuen olin ääneti. Tuo sokea oli myöskin ääneti ja hänen muodossaan kuvastui ensin hurja epätoivo, sitten näkyi ivallinen hymy hänen kalpeilla huulillaan, kunnes muoto vähitellen muuttui synkeän alakuloiseksi, jolloin hän hiljaa ja verkalleen kysyi: "Onko kukaan vielä lähelläni?"
Kauhistuen katselivat he otusten paljoutta, jotka nyt makasivat heidän edessään verisellä kedolla: kuusiston kontio, julman suuri, ja seitsemän lihavata härkää. Kovia työnnähdyksiä olivat he itsekin leikissä kokeneet, varsinkin Aapo, Juhani ja Timo; mutta seisoivat he kuitenkin kaikki pystyssä vielä.
Mene hävytöin!" sanoi Mari kauhistuen. "Jassoo! Sinä pidät minua pilkkanasi, kerjäläinen, mutta sen minä sanon, ett'et minua intiksesi pilkkaa", rupesi Matti uhottelemaan. "Jo nyt menee liika kauvas! Ole, Matti, ihmisittäin ja mene kauniisti kotiasi!" puhkesi Korpelan isäntä sanomaan.
Ja pian kiiriskeli kuusi veljestä tuulen siivillä korkealla ilmassa ylisniskoin sekavassa rykelmässä. Niin käärittyinä tomuun ja pilvien sumuun pyörivät he vinhasti ympäri kuin loinpuut pyörii, joita kankurin vilkas käsi viskelee. Katseli tuota kauhistuen Lauri myyränhaamussa tuulenpesästä, kumartelevan hongan latvasta.
Minä en woi menettää enään mitään, sillä minulla ei ole mitään menettämistä, ja minä en toiwo enään mitään, sillä minulla ei ole mitään toiwomista; kaikki on kadotettu, kaikki on menetetty, ja kauhistuen, hirmustuen odotan minä waan sitä hetkeä, jolloin kirottu elämäni sammuu ... ei, ei, se silloin wasta alkaa paljon hirmuisemmassa muodossa kauhea on sitä ajatella! Woi, rakas isä!
Näin paljoa ei hän ollut osannut aavistaa piileväksi noitten karsasten katseitten takana. Herra Jumala, miten julmia ihmiset voivat olla! Kauhistuen näitä syytöksiä tuntui hänestä kuin olisi ollut aivan oma syynsä, että sellaisia on voitu ajatellakaan.
Bertelsköld ymmärsi, että vähinkin viipyminen oli vaarallista. Hän tempasi Esterin mukaansa ja riensi ulos. Ei edes Sagerkaan estänyt heitä, ja ennen pitkää karauttivat molemmat sillan yli Liljeholmille. Nyt pysähdytti kreivi hevosensa. Ei, sanoi hän, minun täytyy viedä sinut jälleen isäsi luo. Ennemmin kuolemaan! huudahti Ester kauhistuen. Naamiaisjuttu on tunnettu koko Tukholmassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät