Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Nyt wasta huomasin hirmuisesti särkeneeni sydämiä ja se juuri oli syynä kauheaan paloon, joka omassa sydämessäni alati riehui niin, niin, se palo oli oma laittamani, oma hankkimani, oma wirittämäni palo, sillä kaikki kunnianhimoni eksyttäwät teot makasiwat yhtähaawaa raskaana taakkana sydämelläni.
Se, min loitos nähtynä Pilvikeilaks arvajais, Muodostuupi katsoais Lähemmäksi lähtynä Geyserkuohuks hirmuiseksi, Kupumaiseks pyörteheksi, Grotten kultatuoksu on tää. Laineittain se läikkyää, Välkähdelless' illan koin Hehkuu tulin, purppuroin. Kult'-aalto nousevi loistaen, aukeutuu, Tyrskyy tähtiä päin ja viipyy ja lauketuu, Vaipuvi jymyten kauheaan Holvimaiseen kuohuntaan.
Ja minä, joka olen ollut kuolemaisillani ja kärsinyt niin paljon tämän onnettoman lapsen tähden, joka todellakin on hänen, sen vannon minä Jumalan kasvojen edessä! Ei, ei, se on loppu nyt, ei koskaan enään saa hän koskea minuun edes sormellaan! Ennen minä kuolen kuin antaudun enään mihinkään näin kauheaan." Santerre oli tähän asti pysyttäytynyt syrjässä ja näkyi odottavan.
Noin vuosi takaperin, kun oli päätetty hävittää Druidein uskonto, oli Labeo lähettänyt puolisonsa ja lapsensa Britanniasta Romaan. Kun hän sen teki, tiesi hän hyvin, että ratkaiseva taistelo oli tulossa. Hän ymmärsi Britannialaisten tuiman, uljaan luonnon ja oli varma siitä, että he rupeisivat kauheaan vastarintaan. Hän menetteli niinkuin vaara olisi ollut käsissä.
Ensi kertaa sen jälkeen kun he olivat astuneet tuohon kauheaan saliin, uskalsi Qventin kysyä nuorelta kreivittäreltä, miten hän jaksoi. »Hyvin, hyvin», vastasi Isabella kuumeenkaltaisella kiiruulla, »aivan hyvin älkää vain viivyttäkö matkaamme kysymyksillä älkäämme menettäkö ainoatakaan silmänräpäystä sanoilla paetkaamme paetkaamme!»
Andreas väänteli itseänsä kuin piinattu mato, piti kädet silmiensä edessä ja ähkyi, suu vaahtoisena. Ellen kokosi kaikki voimansa ja astui hänen luoksensa. Andreas, rakas Andreas, mitä tämä on! Sen enempää hän ei voinut, ei taitanut sanoa. Hän tarkasteli Andreaksen tahraantuneita vaatteita, päästäksensä selville siitä, miten hän oli joutunut tähän kauheaan tilaan.
Ja tämä toteuttamisyritys se on saattava, jos he vain ovat vilpittömiä, heidät kauheaan, auttamattomaan tilaan. Nuoruudesta pitäen he ovat tottuneet järjestykseen, mukavuuteen ja etenkin puhtauteen. Nyt he ovat muuttaneet maalle.
Taidotonna ja mykkänä ruumiin puolesta! mutta ken voisi kertoa, mihin kauheaan, itse-tiettyyn, ijankaikkiseen tuskaan hänen sielunsa olisi heräävä; mitkä vaikeroimiset kuuluisivat hänen kadotetun henkensä ympäriltä, mitä turhien rukousten huutoja hän ohkaisi? Turhia rukouksia silloin! kukaties ei kokonaan turhia nyt!
Se oli joku ikäänkuin nuorempi, kalpea mies, otsa pitkissä rypyissä, onnettomuus silmissä, jotka hirvittävällä pelolla kehottivat johonkin kauheaan pahaan. Helenan sydän kouristui ja hän ehdottomasti vetäytyi tuolissaan taaksepäin.
Anni joutui kauheaan hätään: hänen kasvonsa leimahtivat tulipunaisiksi, hän kääntyi Iikan puoleen ja katsoi häntä suurilla mustilla silmillänsä niin rukoilevan ja luottavan näköisesti ja sanoi sitte ujosti: "Sano sinä Iikka, joka tiedät, minulle ei ole kotona siitä puhuttu mitään!"
Päivän Sana
Muut Etsivät