Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Niinpä syntyikin samana päivänä meillä silmätön sonni, tiedän minä äitini kertomuksesta. Mutta peevelistäkö sinä sen tiedät? KONRAD. Minulla on vaan se omaisuus. HERMAN. Omaisuus? Minä luulen että sinä muikistelet. Katsoppas tänne, tietäjä sinä, tässä minun ainoa lapseni ja suuri kanalja. Kuinka ennustat hänestä?
Näet, kun se oikein saatihin Kirkkaaksi kulmiltansa, Se timantiksi nähtihin Isoimmaks lajiansa; Kuningas kruunuuns' osti sen, Siit' tuhansia maksaen. Hän pidot piti köyhillen Nyt kruunun kunniaksi, Myös Amrun lapset kerjäten Tulivat vierahaksi. »Lyhtymme», huusit, »katsoppas, Pitävi päässään kuningas.»
Katsoppas, sellaista minä olen lukenut kirjoista ja se on parempaa, kuin juoksennella, niinkuin sinä pitkin vuoria ja mäkiä." Matti oli ääneti. Vaan märkä toveri seisoi ujona oven suussa ja kuuli kertomuksen varjokuvien rohkeudesta. Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä; hän ei voinut kauemmin olla vaiti.
Silloin lähestyi häntä hienosti puettu nainen, jolla ei kuitenkaan ollut hattua päässä. "Hyvä päivä, Kalle!" lausui tämä. "Päivä, päivä!" vastasi Kalle kohteliaasti. "Etkö tunne minua?" kysyi nainen. "Niin sinuako... Katsoppas vaan. Oletko sinä vielä elossa?" "No tunnethan sisaresi." "Tule minun luokseni Kalle!" pyysi sisar. "Sinun luoksesi!" vastasi Kalle hieman ylenkatseellisesti.
Nuorukainen kiirehti askeleitaan: »Katsoppas, täällä on linnan perä! Ja tämä tässä on peräpenkki eikös se ole komea? Ja tämä on sivupenkki. Vieras istuu aina peräpenkille.» »Ja isäntä...?» nauroi tyttö. »Sivupenkille tietysti!» He katsahtivat toisiinsa hymyillen. Istuutuivat sitte kahden ristiinkaatuneen rungon kulmaukseen, kumpikin rungolleen vastakkain.
Saavuttuaan vuorille, jossa tunturilakeat aukenivat heidän eteensä, ja luodessaan vielä viimeisen silmäyksen Garnäsiin päin, pysähtyi Laila. "Katsoppas, nyt olet tunturilla, Ingasjam, täällä on minun kotini, täällä olen minä tuttu kaikkialla, niinkuin sinä Garnäsissä. Katsoppas, miten pieni sinun asuntosi nyt on!
Katsoppas, kuinka se on hyvä tuuma ja kuinka kaikki sopii hyvästi ja nyt oli emäntä jo niin innostunut, kuin olisi se asia ollut jo ihan sovittu ja päätetty sinun ei tarvitse muuta, kuin itse vähän tuumaat Liisalle noin sinne päin ja sitten menet metsään ja alat kaataa pirtin seinähirsiä.
"Katsoppas, tämä rupee jo näyttämään muhkealta", huudahti Eva ja tähysteli ihaellen sitä, mitä olivat saaneet kokoonkyhätyksi. "Kuinka tämä mahtaa ilahuttaa sinun vaimoasi ja lapsiasi! Se on oikein häpeällistä, että sinun on täytynyt erota heistä. Kyllä minä pyydän, että isä antaa sinun vielä palata heidän luoksensa."
Meeri nuhteli ja Gerda varoitti levollisella, hiljaisella tavallaan, mutta aina he vastasivat: Me kastamme itseämme vain kerran vielä, katsoppas nyt, tämä käy oikein taiteellisesti yks, kaks, kolme! Ja noin he kastoivat itseään monta monituista kertaa, kunnes heidän oli niin vilu, että hampaat kalisivat, ja silloin he aivan sinikalpeina riensivät uimahuoneeseen.
Sinä olet nuori, täynnä toivoja, täytä pyyntöni, nai sinä serkkumme! Veli kulta! Kaikki mitä tahdot, vaan en tätä. KUSTAA. Katsoppas, minä tiedän, että sinä ennenkin olet naisia miellyttänyt. Sinua on myös jo ennen rakastettu. Minulle ei koskaan ole semmoista tapahtunut; minä olisin aivan kuin tanssiva karhu. VOITTO. Eipä se olekaan sen hullumpi. Kerran näin semmoisen elävän.
Päivän Sana
Muut Etsivät