Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Metsä tuoksuu raikkaasti ja lämpöisesti. Kuikka alkaa itkeä jossakin ... nyt kohoaa sen musta pää tuolta vedestä; se ui toisten kuikkien luo, jotka ilmestyvät etempää ja rientävät laulaen yksinäistä vastaan; koko parvi soutelee sitten jonona salmien lomaan... Lyygia katselee Muttiseen kirkkain silmin, sitoen päähänsä seppeleen tuuheista sananjaloista; he hymyilevät onnesta.
Musta Kaarlo ovensuusta katselee Metsää, niittua ruohoisaa; Koirinensa tietä pitkin astuilee Neiersteinin ritari tuo urhoisa, Laulaen, laulaen hilpeästi laulaen, Koirinensa tietä pitkin astuilee Neiersteinin ritari tuo urhoisa.
Yksinäisen linnun riemulaulu erämaassa! Yksinäinen lintu, joka laulaa ilosta! Heleinä ja suloisina ja kepeinä ja selkeinä sen sävelet herkästi virtaavat ilman läpitse ja väreilevät viattomalla ihastuksella. Yksinäistä lintua yksinäinen nuorukainen katselee suihkulähteen reunalta.
"Hyvä, niin mekin ajattelemme, suuri herra; sano sananen vaan, ja kaksikymmentä tuhatta keihästä asettuu arkkia vartioimaan. Minä takaan omat mieheni. Uljas Scherirah katselee karsain silmin Moabiteja. Sananen sinulta ja koko Syrian armeija kokoontuu meidän ympärillemme Judan leijona olkoon meidän lippumme. Tyranni ja hänen satrapinsa he kuolkoot, ja silloin kaikki muut yhtyvät meihin.
Kaulaansa kiertää hän Kallelta saamansa pihkahelmet ja sormehensa sovittaa kultasormuksen, sillä hän on Kallen kihlattu, on ollut jo Helluntainpyhistä saakka. Istuutuu sitten tuo somaksi suoriutunut tyttö aitan kynnykselle, leuka kätehen nojaten, ja katselee, katselee tuonne metsän laitaan kesantopellon poikki, ja sitten ahotietä pitkin.
»Neljä neittä», neljä kardinaalihyvettä. Viisaus joka katselee menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Tarkoittaa isompien apostolisten kirjeitten tekijää Paavalia, hengen miekan kantajaa. Pienemmät apostoliset kirjeet tai niiden kirjoittajat Pietari, Johannes, Jaakob ja Juudas. Ilmestyskirjan tekijä Johannes. »Liljaseppeleet», puhtauden vertauskuva.
Hetken kuluttua seisoo hän Eteläsatamassa lähtevän laivan kupeella ja katselee huviretkelle menevien laivaannousua. Ajureja, joiden luokkeihin on sidottu koivun lehviä juhannuksen kunniaksi, ajaa lakkaamatta torin yli alas rantaan. Ryhmittäin kiiruhtaa kukkalakkimiehiä ja ruusurintanaisia laivaa kohti, päällystakit käsivarrella.
Pohjoisesta, etelästä, idästä ja lännestä rientää väkeä Herran temppeliä kohti. Kulkuset kilisevät ja aisakellot moikavat. Soittaja-Taavetti katselee alas korkeudesta. Kuinka kauniita ovat korkeuden joulukynttilät, nuot vaaleat, sinertävät, punertavat, sädehtivät!
Menee alavalle rannalle... Nousee jälleen ylemmäksi, vedellen käsillään itseään jostakin kallionpykälästä. Sitten asettuu hän pykälälle istumaan... Alkaa miettiä, mihin paikkaan se koiratarha olisi rakennettava ... ja minkälainen se olisi tehtävä. Kuvittelee mielessään koirien elämää ... niiden vaatimuksia. Välistä kääntää hän verkalleen ruumistaan ja katselee paviljonkiin päin.
Mutta mikähän seisahtuisi, lakkaisi tai menisi mullin mallin, jos joku meistä menisi? Ja sentähden ei ole kumma, jos hän perityllä, äänettömällä ylenkatseella katselee kaikkia niitä, joilla ei ole tuon koneiston kanssa mitään tekemistä, jotka vain tahtovat mullistaa olevia oloja ja joilla on kaikenlaisia uudistuspuuhia, mitkä eivät sovi hänen järjestelmäänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät