Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kun korpraali oli katsahtanut varovaisesti ympärillensä, talutti hän kapteenin tiheän vesakon reunaan, jossa hän oli suojassa äkilliseltä päällekarkaukselta. Sitte tutki hän seudun perinpohjin, nähdäksensä eikö joku kätketty vihollinen löytyisi läheisyydessä taikka eikö nuoren tytön jälkeäkään voisi keksiä.
"No, missä herra Pitkäpartamme nyt oleksii?" huusi hän Markukselle. Tämä ilmoitti, että nuori mies lienee jatkanut matkaansa sekä istui sen jälkeen paikallensa sairaan vuoteen viereen. "Eikö hän sitten tiennyt sanoa, minne se oli lähtenyt?" kysyi amtmanni, niin kiintyneenä sikaarien asettamistoimeensa, ettei edes ylöspäin katsahtanut. "Hän? Niin, tarkoitatte piikaanne? Häntä en nähnyt".
Eno Frans istui jäykkänä ja liikkumattomana, keppi polvien välissä ja molemmat kädet kepinkoukun päällä, silmäluomet mahdollisimman alhaalla. Silloin tällöin hän kadun kulmauksissa kosketti kepillä kapteenin kylkeen, ilmaistakseen tälle minne oli käännyttävä. Keskikaupungin keskisimpiä katuja mentiin. Yhtämittaa Franssia tervehdittiin. Kapteeniin ei katsahtanut kukaan.
Kun vaan olin katsahtanut hänen sinisilmiinsä, alkoi päivä paistaa entistään helakammin, kukat tuoksuivat toista vertaa suloisemmin, ja linnut lauloivat tuhatkertaa viehättävämmin. Rauhattomuus valtasi minut, innot riehuivat rinnassani. Ja kumminkin tulevana suojeluspyhäni päivänä olin monakoksi vihittävä!
Sukset hän oli ottanut seinäviereltä ja lähtenyt viilettämään loivaa mäenrinnettä alas, kohti ihalampia ilmanrantoja, paukkuvan pakkasaamun sekeisessä, sinertävässä hämärässä. Iikka oli hiihtänyt hänen perässään. Eikä ollut kumpikaan taakseen katsahtanut, vaan matkannut sanaa sanomatta, niellen karvasta palaa kurkussa ja pyyhkäisten silloin tällöin vettyvää nenänpäätä jäisellä kintaallaan.
Hyvästi, Ingrid. Mutta hän itse huomasi, että se oli liian juhlallista, ja lisäsi: Tarkoitan, että voithan tämän lyhyen matkan yksinkin mennä kotiin. Kyllä, kyllä, sanoi Ingrid, ja Gabriel läksi. Puolikuu valaisi heikosti toista puolta katua, toinen, missä Gabriel kulki, oli varjossa, ja Ingrid näki hänen rotevan vartalonsa vähitellen katoavan hämärään. Ei hän kertaakaan katsahtanut taaksensa.
Sir Peterin mieli ei ollut milloinkaan koko hänen elinaikanaan ollut niin kovin liikutettu kuin hänen lukiessansa Kenelmin hätäisesti kokoonpantua kirjoitusta. Hän oli saanut sen aamiaispöydässä ollessaan, ja, äkisti avattuansa sen, oli hän katsahtanut sen sisältöä, kunnes hän pian tuli sellaisille paikoille, jotka saattoivat häntä vaalenemaan.
Olimme sisäpuolia portin, jonka saa unhoon sielun huono aistirakkaus, min silmin nähden kiertotie on suora. Sen sulkeutuvan jyminällä kuulin. Jos nyt ma taakse oisin katsahtanut, ma miten anteeks oisin voinut pyytää? Nousimme halkinaista vuorenrintaa, mi milloin sinne, milloin tänne kääntyi kuin aalto ees ja taakse lainehtiva.
Näin sanoen hän nousi seisoalleen, paljasti päänsä ja rukoili hetkisen ääneensä liikuttavin sanoin maailmalle lähtevän nuorukaisen puolesta. Sitten hän äkkiä sulki minut syliinsä ja puristi kiihkeästi rintaansa vasten, piti minua vähän matkan päässä itsestään katsoen minuun surullinen ilme kasvoillaan ja pyörähti sen jälkeen ympäri ja huutaen minulle hyvästit läksi puolijuoksua kiiruhtamaan takaisin samaa tietä, jota olimme tulleet. Jostakin toisesta se olisi arvattavasti näyttänyt naurettavalta; mutta minua ei naurattanut. Katselin hänen jälkeensä niin kauan kuin hän oli näkyvissä, eikä hän vähääkään hiljentänyt vauhtia eikä kertaakaan katsahtanut taakseen.
Kotvasen vielä seisoi Andreas etehisen avoimella ovella heikosti toivoen, ett'eikö hän kääntyisi ja näkisi hänen siellä seisovan kynttilä kädessä, ja että hän huomaisi miehensä odottavan häntä. Mutta hänp' ei katsahtanut taaksensa. Hän hiihtoi verkalleen pitkälle ulottuvan säilöhuoneen nurkkauksen ohitse, ja varjonsa seurasi häntä. Andreas huo'ahti syvän, tuskallisen huokauksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät