Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Arne oli vaiti ja katseli Katia, mutta tämä istui yhtä totisena ja arvollisena kuin ennen, eikä sanonut sanaakaan. Näin istuivat he hetken aikaa. Mutta kauemmin Arne ei voinut malttaa mieltänsä, hän istuen kiikutti tuoliansa. "Minä toivon ett'ei ole totta mitä ihmiset kuiskaavat, että nimittäin Per käy täällä nuuskimassa?"
Ilosta hehkuvin silmin katseli opettaja Katia, niin, tyttö oli aivan mummoonsa. Ei kukaan näkynyt olevan taipuvainen puhetta jatkamaan. Kati kaiveli jalallaan kuoppaa hiekkaan, ja opettaja tässä ensi kerran sai tilaisuutta huomata hänen jalkansa pienuuden.
Ja sitte kun häneltä sydän oikein kuohahtaa, niin minä sanon: 'saattaa olla, kukaties voipi olla mahdollista, minä koetan Katia siihen yllyttää, että saatte kenties ensi pyhänä yhtyä minun luonani; kyllä minä silloin näen, onko lemmen lehti puhjennut ja kuinka pitkälle hänen kanssaan on päästy."
Kauhistuneella mielellä odotti hän joka silmänräpäys hirvittävää tapausta ja hämmästyneet silmänsä oivalsivat vielä lisäksi, kuinka hänen veljensä, jota tämä keskustelu nähtävästi vaivasi, nousi ja läheni pikku Katia. "Sinä olet semmoinen pikkuinen tuhma tyttö," sanoi hän, "kun et vielä osaa palloakaan heittää. Katso tänne, minä näytän kuinka se käy."
Opettaja ei sitä tahtonut, Heli katsoi häneen suurin silmin, mutta lupasi asettaa niin, että hän saisi tavata Katia heillä; hän lupasi teeskennellä itsensä sairaaksi ja pysyä kotona, vaikka olisi kuinka kaunis ilma tahansa.
Hän kuuli äänen sydämessään kuiskaavan: "Ei hän senlaiseksi olisi tullut, ellet sinä olisi häntä hyljännyt, ja hyvin mahdollista myöskin on, ett'ei koko jutussa ole sanaakaan totta." Ei hän kentiesi olisi malttanut olla tätä epäilystänsä ilmoittamatta, ellei huoneesen juuri samassa olisi tullut eräs lihava, iloisa vaimo, joka talutti pikku Katia kädestä.
"Ettekö välistä luekin jotain sunnuntaina?" sanoi hän noin melkein itsekseen; ei kukaan vastannut; hän katsoi tarkkaan Katia, jolloin tämä vastasi: "Emme, me lystäilemme." "Niin millä sitten?" "Voi, kuin te kyselettekin; juttelemme, laulelemme ja sen perästä käymme kävelemässä." "No, mitä te juttelette?"
Vasta määrätty kunnankirjuri ei heittänyt vähemmällä, vaan täytyi paikalla mennä keskievariin ja ylioppilaan tavalla lasia kilistellen juoda veljenmalja. Mutta Aleksanteri se sitten perheen neuvoittelussa puhuikin opettajan puolesta ja voimallisesti auttoi häntä, kun kosi Katia.
Vasta sunnuntaina onnistui ystävällemme taaskin saada rauhassa puhutella Katia; hän tapasi häntä vanhan opettajan luona puutarhassa istumassa tämän vieressä penkillä, he eivät näkyneet puhuneen mitään toistensa kanssa.
Toisena iltana, niillä ajoilla kuin opettaja tavallisesti tuli, odotti Heli porstuassa; mutta kaikki aikomansa iloiset pilapuheet haihtuivat mielestä, kun hän Katia mainitessaan näki mitenkä opettajan kasvot tuskallisesti vavahtivat ja kun tämä sitten avomielisesti haasteli huoliansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät