Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Niin, se oli sama kiltti herra... Menenkö häntä vielä kiittämään? Saanko minä sen omenan? pyysi Katarina merkillisen kiihtyneesti. Tietysti Karin sen saa, sanoi Albert, ojentaen hänelle hedelmän. Kiitos, kiitos, kiltti Albert! huudahti Katarina, kätkien omenan esiliinansa taskuun; mutta Albert ei nyt enää mene ulos, vaan äidin luo, joka varmaan ihmettelee, kun ei Albertia jo kuulu koulusta.
Sen parempi, sanoi Maria Pavlovna, ja lapsen tavoin keikauttaen ruumistansa puolelta toiselle, päästäkseen näin ylemmäksi lavitsalle, valmistui kuuntelemaan ja kiinnitti kauniit lampaan silmänsä kauas etäisyyteen. Asiani olisi nyt se, toisti Simonson, että tietäen teidän suhteenne Katarina Mihailovnaan minä katson olevani velvollinen ilmoittamaan teille oman suhteeni häneen.
Keisarinna, itse äiti, äidin lahjan Otti vastaan hellyydellä, Silittäen poikasien kiharoita Noin hän virkkoi antajalle: "Eipä ota Katarina antimia Vasta-lahjaa antamatta, Tytär kulta, mitä tahdot, sano, että Velkani mä saisin maksaa."
Se on kummallista, kuinka kipeäksi ja haavoitetuksi hän on jättänyt sydämeni, melkein yhtä helläksi, kuin naisen, niin minun on tuota pienokaista haiku. Minä en olisi voinut koskaan uskoa, kuinka hellä isän sydän lasten suhteen on. Rukoile Herraa minun puolestani, ja jää hyvästi Hänessä." Kaikki kunnioittavat ja rakastavat Katarina von Boraa.
Mutta Evalla oli vielä kertomuksensa jälellä, ja hän jutteli meille legendansa St. Katarinasta. "St. Katarina", hän lausui, "oli kuninkaallista sukua, Egyptin kuninkaan ja kuningattaren ainoa lapsi. Hänen vanhempansa olivat pakanoita, mutta he kuolivat ja jättivät hänet orvoksi, kun hän oli vaan neljätoista-vuotinen.
Sitten otti hän kaikki rahat, kalliit kivet, helmet ja koru-kapineet, mitä hän taisi tavata ja lähetti ne kaikki Tsaarin kirjeen kanssa yhdessä suuren-visiirin kenraali-ajutantille, Osman'ille, jonka hän tiesi olevan suuren-visiirin suosilaan. Pari tuntia kului; lähettilästä ei kuulunut takaisin ja tuska tuli yhä suuremmaksi. Jopa Katarina itsekin epäili.
Pietari ratsasti Moskovan kaupungin sisään ja hänen voittoisa sotaväestönsä seurasi häntä. Mutta Pietarin vieressä ratsasti lumivalkean hevoisen selässä kauneudessansa loistava Katarina. Kullattu oli satula, jonka päälle hän istui; kultaiset olivat jalustimet, joissa hän piti pienet jalkansa. Kaikki kellot soittivat; kaikki ihmiset tulivat keisaria vastaan.
"Teidän olisi pitänyt kuulla Katarina Krappia, T:ri Melancthonin vaimoa!" vastasi äitimme; "hän arvelee, niinkuin minä, että nämät ovat kauheat ajat. Hän sanoo, ettei hän koskaan näe tohtorin menevän pois ilman ajattelematta, että he sulkevat hänet johonkin julmaan, maanalaiseen vankihuoneesen, ennenkuin he tapaavat toisensa jälleen."
Vai niin, vai luulit sinä sitä, ja kuitenkaan et tullut sisään, vaan pysähdyit oven taakse suu kiinni ja korvat höröllä! Kiltti rouva, en minä ole tehnyt mitään pahaa vakuutti Katarina, silmäten väliin emäntäänsä kasvoihin, väliin pöydällä olevaan tyhjään kuppiin.
Josef kävi Katarina II:sen luona ja teki monta muutakin matkaa, joka suinkaan ei Maria Teresiaa miellyttänyt, sillä hänen mielestään Josef olisi paremmin hyödyttänyt maataan pysymällä kotona. Mutta nuorekas keisari tahtoi hankkia itselleen kokemusta ja myöskin valtiollisia ystäviä.
Päivän Sana
Muut Etsivät