Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
D'Artagnan taas teki päässänsä erästä pientä suunnittelua, jonka näemme myöhemmin hänen panevan käytäntöön, ja joka hänelle lupasi erään soman seikkailun, niinkuin saattoi nähdä hänen hymyilystänsä, mikä aika-ajoin vilahti hänen kasvoillansa, kirkastaen niiden haaveellisuutta. Englantilaisia ja ranskalaisia.
Outo on heitä nähdä ilman naurun ja leikin ilmettä heidän kasvoillansa. Heidän jäljessänsä tulee Georg, valkoset äärettömän puhtaat säämiskähansikkaat käsissä ja uuden uutukaisessa, poimuttomassa kadettipuvussa. Hän on juhlallisen kalpea, kasvoissa jonkinlainen "tottuneen" ilme. Ei voi niissä nähdä vivahdustakaan muuta kuin että se, mikä nyt oli tuleva, oli juuri sitä mitä pitikin.
"Nyt ymmärrät asian, Trot", lausui tätini. "Hän on mennyt!" "Kuoliko hän sairashuoneesen?" Tätini istui liikahtamatta vieressäni; mutta taas minä näin nuot eksyneet kyynelet hänen kasvoillansa. "Hän oli siellä kerran ennen", lausui tätini vähän ajan perästä. "Hän kitui kauan aikaa hän oli jo monta vuotta ollut heikkona ja huonona, hävinnyt mies.
"Tämä löytö edesmenneen tätini työrepussa ei tosin minulle mieluinen ollut, sen suhteen, että se saattoi minut persoonalliseen yhteyteen ikävän amtmannin väen kanssa", jatkoi hän hetken vaiti oltuansa, jolloin miellyttävä kujeilu, joka niin kaunisti hänen kasvoillansa, auringon valon tavoin tuli näkyviin.
Siellä olentoja näin mä komeoita, Kauneita kuin jumalien heimokunnast. Tuossa haamu seisoi, tuossa haamu liikkui Hämärässä vuoren tummal pohjal Kultakajasteessa taivaanyrtin lehden. Heljä puhtaus ja povessansa sointu Heille hekumansa kallein aina; Tämän kuvasteli, tämän ilmi-antoi Ilo uneksuva heidän kasvoillansa.
Eihän sädehtinyt sieltä rakkautta, Eikä ystävyyden lämmint hymyä, Enkä myöskän vihan karmeutta nähnyt Kasvoillansa, vakaat ijankaikkisest. Mutta vakuudessa, tyynyydessä Mikä jalous ja suuruus ääretön! Kuin yhtaikaa olis hänen silmän nähnyt Taivahat ja kirouksen mustan yön.
He katselivat toisiinsa, ja heidän kasvoillansa vaihettelivat monenlaiset värit, vaan mitään eivät he sanoneet. "Vai niin, te ette tahdo", virkkoi lukkariukko. "Minä siis erehdyin; mutta se ei tee mitään, hyvät lapset! Kaikki voipi olla vanhoillansa". Näitä sanottaessa sai Knutson sanat suuhunsa ja selitti, että se jo kauvan oli ollut hänen hartain toivonsa.
Mylady pysyi vähän aikaa samassa asennossa, sillä hän epäili että häntä tarkasteltaisiin avaimenreiästä; sitten nosti hän verkalleen päänsä pystyyn, ja hänen kasvoillansa kuvastui hirvittävä koston ja ynseyden ilmaus; hän juoksi kuuntelemaan ovelle, tirkisti ulos ikkunasta ja vaipui sitten syvään nojatuoliin. Hän oli mietteissään. Upseeri!
Niin pian kuin hän silmänsä sulki, luuli hän milloin kuulevansa etäisiä laukauksia, milloin luuli hän hämmähäkin pitkine koipinensa liikkuvan hänen kasvoillansa, milloin näki hän partasuun kasakan irvistävän hänelle, ja kauhistuen avasi hän aina silmänsä, siten karkoittaaksensa noita kammottavia hirmukuvia.
Mutta oli kuin hehkua tulevaisuuden taivaalta hänen kasvoillansa, kun hän nosti lapsen kätkyestä ja kiihkeästi painaen poikaa rintaansa vasten huudahti: »Viljo, Viljo, miten äärettömästi me toisiamme rakastamme ja miten onnellisiksi me tulemme.» Vasta elokuun keskipaikoilla hankkiutui Eevi kotimatkalle vanhempiensa luota.
Päivän Sana
Muut Etsivät