United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
En ole tahtonut hänen muistoansa häväistä, mutta ajatellessani että tekin olette nyt kasvaneet miehiksi, ja että teilläkin tulee olemaan vaimot... Niin, kyllä hän oli jalo mies kaikessa muussa, niinkuin kaikki hänen käsialansa todistavat.
Nuorten tullessa kotiin oli teepöytä jo katettuna ja koristettuna kirjavilla tulpaaneilla ja tuoksuvilla narsissakukilla, jotka olivat kasvaneet Santaniemen ansarissa; ne olivat Lotta tädin tervehdyksenä hänen rakkaille naapureillensa.
Pyydän teitä, herrat, Kosk' ootte hänen kanssaan kasvaneet, Ja yhdenikäiset ja luonteisetkin, Ett' tänne hoviin suvaitsette jäädä Vähäksi aikaa, häntä seurassanne Huveihin viehtämään, ja urkkimahan Sen verran, kuin vaan tilaisuus sen sallii, Häll' onko joku tuntematon vaiva, Jot' auttaa voisi, jos sen saisi tietää.
Poikasikin ovat jo kasvaneet aikamiehiksi, mikäpä sinun olisi eläessä; sinun pitäisi rikastua, mutta sinä köyhdyt köyhtymistäsi. Ja mistä se tulee? Kaikki vaan samasta syystä: ylpeydestäsi vaan. Sinun tulisi väkinesi pellolla kyntää ja itse kylvää, mutta silloin vihamies ajaakin sinua oikeuteen taikka jonkun nurkkakirjurin luo.
Semmoinenhan on ajan luonne, päättäkää itse, herra kreivi! Täällä Weissenbachissa on eräs henkilö, jonka vanhemmat ja esivanhemmat, niin pitkälle kuin ihmiset muistavat, ovat olleet minun sukuni palveluksessa. Ei kukaan heistä, mikäli minä muistan, ole paljon miksikään kelvannut; mutta me olemme heidät ottaneet suojaamme, kuten maallamme ja tiluksillamme syntyneet ja kasvaneet ainakin.
"Jospa ainakin olisin saanut ottaa häneltä jäähyväiset", sanoi Paul, "niin olisin nyt paljon levollisempi. Olisin sanonut hänelle: Virginia, jos sillä aikaa kun olemme kasvaneet yksissä olen tullut lausuneeksi sanan, joka on teitä loukannut, niin pyydän teitä suomaan sen anteeksi ennenkun jätätte minut ainaiseksi.
Monet niistä lapsista ovat jo kasvaneet aikaihmisiksi ja poistuneet siitä maailmasta, jonka hän heidän ilokseen on luonut. Mutta joka vuosi ilmaantuu niitä yhä uusia, jotka taas omistavat sen maailman itselleen. Ja kaikilla on niillä tavallaan osansa runoilijavanhuksen kodin ja ympäristön lunastamisessa.
Kartanolle tullessa oli hänen lapsensa pihalla leikkimässä. Kalle tunsi heti heidät, mutta lapset eivät tunteneet isäänsä. Kuinka kauniita ja terveen näköisiä he olivat ja kuinka paljon he olivat kasvaneet ja varttuneet! Vesikierteet nousivat isän silmiin. "Onko teidän äitinne kotona?" kysyi Kalle pelokkaasti.
Ja on kuin Mari vastaisi hänelle kangastuolinsa penkiltä: »Johan sinä puhut niinkuin muistelisit matoisen maailman asioita. Eivätkö minun tyttöni ole kasvaneet ja eivätkö kaitse minun karitsojani ja hoida minun pienoisiani? Ja jos vaikka tuhatkertainen tuska minua odottaisi ja jos työlleni ei päiviä riittäisi, kieltäisinkö minä sinua, kun sinä minun luotani lepoa haet?
Varmaankin ihmiset, joista puhut, ovat noiden mäkien näköiset, joita näit purjehtiessanne tuoton kummallisella nimellä varustettuun lahteen. Sinulle ei voi olla mitään hyvää noista harmaista ihmisistä, jotka ovat ikäänkuin merestä ylös kasvaneet, ilman lämmintä verta suonissaan.