United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta nielun parhaillaan ollessa kuului hätäytynyt naisen huuto: »Mitä rosvoja te olette, kun vieraalla kartanolla tappelette? Poliisia minä huudan, jos ette asetu ja ole ihmisiksi.» Hätkähtivät sitä miehet, varsinkin Jussi. Seipäät laskeutuivat alas ja hämmästynyt nainen siunaili: »Ka! Herra siunatkoon!
Helena, joka oli ollut kartanolla ja kuullut tuon huudon, tuli kiiruusti sisään, luullen, että äitinsä loppua teki, jota hän, suoraan sanoen, milt'ei olisi suonut, sillä hän suuresti pelkäsi, että Lovisa, jonkun mielenliikutuksen valloittamana voisi Esalle ilmoittaa salaisuuden.
Perintösi ja tiluksesi ja'an gooteille. Lihasi ja veresi ilman korpeille. Ja kuka tahansa sinut tapaa talossa tai kartanolla tai maantiellä, tappaa sinut rankaisematta. Häntä kiittää Jumala ja hyvät gootit. "Minä kysyn teiltä, onko tämä hänen kohtalonsa?" "Se on hänen kohtalonsa!" vastasivat tuhannet miehet lyöden miekoillaan kilpiin.
Reestä hyppäsi poika ja kertoi Kilpilän kartanolla Turengin tien varrella "paljo herroja" olevan koolla; he olivat ampuneet suden ja toisen olivat sudet itse syöneet. Ammutun suden oli hän itse nähnyt. Kiitävää vauhtia ajoimme nyt neljä virstaa Kilpilän taloon. Pitkin tuon mäkiä ja syviä laaksoja sekä tiheäkasvuisia metsäseutuja luikertelevan tien varrella näimme sutten jälkiä.
Kukas käski varastamaan. Oli aivan pimeä, kun he kaupunkia lähenivät. Mies ei ajanutkaan tulliportille saakka, vaan kääntyi oikotietä, joka vei suoraan harjukadulle. He ajoivat Kortman'in ohitse. Kartanolla oli hiljaista ja rauhallista. Ikkunoista loisti tuli, eikä oltu salissa laskettu verhoja alas. Rouva soitti pianoa, lapset tanssivat.
Pari kyyneltä putosi alas kukkasten joukkoon. "En en voi täällä ylhäällä alhaalla kartanolla." "No, älä itke, enhän tahdo sinua pakoittaa. Tässä on sinulle kaksi kultarahaa, mene sitten alas kartanolle ja laula minulle, mutta oikein selvästi." Tyttö katsahti häneen kummastellen ja luuli hänen tahtovan laskea pilaa hänen kanssansa. "Kas tässä, ota ne nyt äläkä hukkaa niitä.
Eivätkö liene siellä jossain kartanolla. JOHANNES. Sitten saamme heti kuulla. Mutta nyt syliini ensin. ANNA LIISA. Elähän vielä. Meillä olisi niin paljon puhuttavaa, Johannes. JOHANNES. Voimme sen tehdä, vaikka istut tässä polvellanikin. ANNA LIISA. Ei siitä tule mitään. Tiedäthän sen ennestäänkin. JOHANNES. No, puhutaan sitten pian. hyvin pian. ANNA LIISA. Minä vaan en tiedä, kuinka alkaisin.
Puhkuen hän vihdoinkin sai sanotuksi: "sudet söivät itsensä." Metsämiesten keskustellessa Kilpilän kartanolla tuosta raakalaisesta tapahtumasta olivat lukashit metsässä kiertämässä petoja, joiden arveltiin olevan likitienoilla, sillä harvoinpa ne kovan eineen syötyään kulkevat pitkiä matkoja.
»Onpahan siellä Heinätorilla uusmuotinen hoijakka, ulkomaalainen hoijakka, Kamlakaarlepyystä, joka on kuulemma siellä Amurin maassa, Suomenniemen takana missä lie. Niin se isäntä...» »Hoijakka olihan hoijakka markkina-aikoina siinä Liljeplumminkin kartanolla», arveli joku joukosta. »Niin hoijakka nähtiinhän tuo sekin. Ilmanaikainen rämppä! Vaan tämä on uutta muotia, ihan toista sorttia.
Milloin näki hän Marin vanhana akkana kaukana jossakin sydänmaalla, jossa Aappo oli pappina, milloin Vimparin kuolleena hangessa, Marin Aapon hääiltana huutamassa, Aapon äidin kuihtuneen muodon, Marin alushameisillaan hurjistuneena räyhäävän kartanolla, Vimparin Kristiinan kävelemässä herran kanssa epäilyttävillä teillä, ja aina oli hän vaatimassa edesvastaukseen näistä tuota, joka pauhasi Jumalan vanhurskaudesta ja viimeisestä tuomiosta ojennellen käsiään.