Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Sinä kuulit, mitä hän äsken sanoi... MAUNU TAVAST: Pyhän innon tuli palaa hänessä, kiivastelu kirkon asian puolesta. Hän kaipaa vain työtä ja toimialaa. ANNA: Juuri siksi halajaa hän avaraan maailmaan. Hän ei ole vielä löytänyt sille alaa omasta sydämestään. KARPALAINEN: Elina tahtoo tarjota tervetuliais-maljan. Ah, se on totta!
Rankonen, sinä muistat, mitä minä aina olen sanonut sinulle. »Rankonen», olen minä sanonut, »maisteri Olavi on syntynyt piispanhiippaa kantamaan. Kun hän haastaa, on kuin tuliset kielet lähtisivät hänen päälaeltaan.» OLAVI: No, noh, ei puhuta syntiä, Karpalainen. Päivää, Rankonen. RANKONEN: Tottahan toki, herra maisteri. OLAVI: Kuinka nyt ketut jaksavat?
ANNA: Tämän pienen siipirikon linnun löysin minä itkemästä tarhan puiden takana. Hän sanoo haluavansa mennä luostariin. MAUNU TAVAST: Elina Karpalainen? ANNA: Niin. Hän sanoi sitä jo kauan toivoneensa. Ja kun hän kuuli, että minusta tulisi tuon uuden luostarin abbedissa... MAUNU TAVAST: Anna! Sinä suostut siis?
Lyhyt, utuinen unelma on elämä keskellä kahden ruskon kajastamista. Torvet torahtavat kartanolla. Riemuhuutoja, kannusten kilinää. KARPALAINEN: Hänen jalosukuisuutensa maisteri Olavi Tavast. OLAVI: Setä! MAUNU TAVAST: Poikani, rakas poikani! Sinä olet siis jälleen kotona. OLAVI: Niin, rakkahin setäkulta! Voitko ajatella mitään niin naurettavaa?
MAUNU TAVAST: Hän tuottaa kunniaa nyt koko maalle ja Turun hiippakunnalle. Linnanvouti Pietari Karpalainen olkoon itse portilla häntä vastaan ottamassa. MARTTI: Kyllä, teidän korkea-arvoisuutenne.
Kuinka olet kasvanut suureksi ja kauniiksi siitä kuin viimeksi kotona kävin! Muistatko? ELINA: Minä muistan. OLAVI: Ja kuinka kaunis ruusu sinun suortuvissasi ruskottaa! Sallitko? ELINA painaa päänsä alas ujostuen. KARPALAINEN: Hän tahtoi tulla jo portille ja tarjota sen herra maisterille. Mutta hän oli liian ujo, hän ei uskaltanut. OLAVI: Kuinka? Olemmehan me vanhoja leikkitovereita. Hyi, Elina!
Ne ovat vieneet ihmishengen orjuuteen, lihan ja aineen ylivaltaan... Anteeksi, minähän unohdan aivan, että kunnon Karpalainen odottaa minulta kiitosta suuremmoisesta vastaanotostaan. KARPALAINEN: Ei kestä kiittää, herra maisteri. Minä seison kyllä mielelläni ja kuuntelen niin kauan kuin dominus magister vain puhuu.
MAUNU TAVAST: Niin myös sinun punaiselle nuoruudellesi, Olavi Tavast. Elina vie pois viinitarjottimen. OLAVI: Ja nyt täytyy minun saada tietää, mihin olette minut majoittanut? Toivottavasti entiseen huoneeseeni puutarhan puolella teidän asuntonne yllä? KARPALAINEN: Niin, herra maisteri. Kaikki on siellä vielä entisessä kunnossaan. Mitään ei ole liikutettu, ei yhtään kirjaa eikä paperia...
Häntä vartoi Suomen vanha piispa, vartoi lapsuuden leikkikentät, saaret, salmet, niemet, vartoi koko linna korkea Kuusiston, Pekka Karpalainen, linnanvouti, Rankonen, asemiesi myöskin, enin kenties tytär Karpalaisen, keltakutrinen Elina.
Päivän Sana
Muut Etsivät