Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Selitä, poika! Kostoksi kova-osainen Nosti kyntensä koholle. TAINA. Kuka nosti? AINO. Mistä kosti? VANHA JOUKO. Jatka, poika! NUORI JOUKO. Tappelimme Niinkuin metsot soitimella Tärähteli hiekkatanner. Sinne se kupertui kurja. TAINA. Kuka nyt kupertui? lausu! NUORI JOUKO. Ensin hän yleni maasta, Kuusen alta kurkkuhuni, Siitä kasvoille kapusi, Silloinpa sipaisin miestä Kupehilta luisin kourin.
Empimättä totteli Marjetta häntä, kuten köyhä ainakin ylhäisen käskyä ja suurella vaivalla kapusi hän jyrkkiä tapulin portaita ylös. Sillä välin mietti Taavetti vakavasti tilaansa ja tuumaili mielessään, millä tavoin olisi paras ilmoittaa asiansa tytölle. Hän ei kuitenkaan ehtinyt puheensa alkuakaan oikein selville saada, kuin tytön pää jo pilkisti aukosta.
Samassa kapusi hän seisomaan kapteenin polville, tarttui hänen kaulaansa ja pannen suunsa likelle kapteenin korvaa, sanoi hän hyvin isolla äänellä: "Minun nimeni on Helmi." "Helmi", sanoi kapteeni ikäänkuin ääneensä ajatellen ja vaipui ajatuksiinsa. Hän muisteli omaa Helmivainajaansa. "Onko sinulla murhetta, setä?" kysyi Helmi.
Kun se oli jo kylliksi etäällä, tointuivat nuo nuoret metsämiehet säikähdyksestään. Toinen kapusi alas puusta, toinen nousi ylös maasta.
Mutta eihän Nelma sitä aikonut aina olla? Meni hetki. Viimein Sakris melkein itkeskeli. Sitten hän kapusi lavalleen. Makasi siinä roikkuvin hiuksin... Hänen päässään kiehui vimma, joka sai hänet kirskuttamaan hampaitaan ... ja sydämessään toivo ja rakkaus. Nelma nukkui. Mutta seuraavana päivänä oli Nelman arvo kuitenkin noussut ramman silmissä. Hän ajatteli, että Nelma oli tosiaan niin kaino.
Opettaja kapusi jyrkkää ahdetta ylös sille kohdalle, missä tulia näkyi häälyvän sinne tänne; uupuneena saapui hän pelästyneesen ja hämmästyneesen miesjoukkoon. Miesten keskessä oli Melissakin; hän tarttui opettajan käteen ja vei hänet ääneti jylhään vuoren luolaan.
Ja Sakriksen nainen oli kyllä löytyvä. Sen Sakris tiesi. Sen hän uskoi... Siinä katseli Sakris kukkiin puhjennutta Annansilmäänsä. Kummallisella liikutuksella täytti se hänen mielensä ... sen punertavien kukkalehtien pinta oli hänestä ikään kuin tyttösen hipiä, nuoren tytön. Hän kasteli kukkansa ... ja kapusi sitten keinutuoliin ... uneksi siinä, kunnes tuli hyvin hämärä.
Hänen hermonsa olivat kuin rauta ja hänen suonensa lujat. Hermojen ja suonten viimeistä voimaa nyt kysyttiin, eivätkä ne tässä koetuksessa hänestä vilpistyneet. Yhä alemmaksi, yhä likemmäksi tuli Galdus, tuoden poikaa tuolla alhaalla tuskissaan odottavan isän luo. Vihdoin hän kapusi alemman portikon pylvästä alaspäin; hänen jalkansa koskivat maata; hän seisoi kalliin taakkoinensa Labeon edessä.
Ehkä ei ollutkaan mitään tapahtunut, koska hän ei mitään kuullut. Mutta nyt kuuli hän taas tuon kaukaisen melun, ja nyt se lähestyi. Se ei ollut mikään kansanjoukko, luultavasti vaan yksinäinen mies, joka käveli kadulla. Mutta ei, ääni kuului tehtaasta, nyt sen kuuli aivan selvästi, ensin kapusi se portaita ylös, sitten lähestyi se käytävää.
Tietysti, sanoi Nehljudof, ja huomattuaan, ettei Kryiltsof ollut tyytyväinen, meni rattaittensa luo, kapusi ylös ja pidellen molemmista laidoista, rattaiden täristessä epätasaisella tiellä, alkoi sivuuttaa virstan pituudelle hajaantunutta harmaamekkoisten, jalkarautaisten ja parittain kahlittujen vankien jonoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät