Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Niin voipi tytölle käydä Paetessa partasuuta. KIRRI. Pois utalat ennustajat! Itse joudatte jokehen. KOUKI. Mitä pullikka puhelet Kalevalan kaunihille! KIRRI. Kaunis on kaskessa kanto! KOUKI. Olet mies pahan sisuinen. KYLLI. On sillä sakea sappi, Joka kultansa kadotti. KIRRI. Ei ota mun kaunistani, Ei hyvällä, ei pahalla Vanha Väinö ei ikinä!
Varroinpas hetken vielä, mutta katsoa kurkkasinhan lopulta pystyssä töröittävien juurien välistä toiselle puolelle, ja siellähän makasi ihan hengettömänä karhu, kaadettu kanto sylissä, ja vuodattaen uhkeasta rinnastaan vertansa multaan. Mutta heleijaa! ajattelin minä, seistessäni vapaana poikana taasen, vapaan taivaan alla. Olihan tervaskanto vallan sukkelasti siirtynyt päältäni pois.
Kun karja oli aituussa, istuivat paimenet Syynen hävinneelle talolle syömään suurusta. Kanto seisoi vielä paikallaan harmaana, vanhana ja hiljaisena. Lapset katselivat sitä uteliaina. Oliko todellakin mahdollista, että tuollainen kurja puutönkkö antoi, mitä vain siltä pyysi? He tahtoivat koettaa. "Kanto rukka", sanoi Marssu, "lähetä minulle helminauha!" "Lähetä minulle pyssy!" komensi Veeru.
Kukin sellainen toivomus on samaa kuin hukkaan mennyt sormi. Punnitse siis tarkoin ja valitse viisaasti! Nyt aletaan. Oikean käden peukalo!" "Että saan vasikkani terveenä takaisin!" toivoi Syyne punnitsematta. Kanto taittoi kuivan oksan rosoisesta rinnastaan, pani sen suuhunsa ja puhalsi kuin pilliin.
Sinun pitäisi, sen vanha kanto, iki-päiväsi rukoilla minun ja väkeni edestä Jumalaa siitä, ett'ei sinua herroinesi ole vedetty samaan hirsipuuhun, missä muutkin uppiniskaiset roikkuvat... Jäniksen-nahkainen turkki! Tiedätkös, että minä nyljetän sinut elävältä turkikseksi?" "Kuinka suvaitset vaan", vastasi Saveljitsh, "mutta minä olen palvelija, minä, ja minun tulee vastata isäntäni tavaroista".
"Niin sanoo satu", vastasi Syyne, "mutta minä kuulin kannon itse sanovan, että hän oli kanto, kuin muutkin kannot, kuinka se muutoin olisi voinut puhua. Niin kauan kun se oli olemassa, eli siinä elävä henki, joka on kasveissa ja eläimissä. Marssu, olkaamme hyviä kaikkia kasvia ja eläimiä kohtaan.
Ja nyt huomasi Syyne suureksi hämmästyksekseen, että se, joka puhui, olikin kanto, kanto, joka oli olevinaan hänen isänsä, räätäli! Miksi sinä pelkäät minua? jatkoi kanto. Olenhan minä vaan vanha, kaatunut puuraukka. Ymmärrätkö sinä, mitä minä sanon? Ymmärrän, sanoi Syyne. Hänestä rupesi ääni kuulumaan yhä selvemmältä, kuta enempi kanto puhui.
"Voisipa hän ehkä nähdä karhun", sanoi vanha Taavi; "mutta en minä saa sitä silmääni." "Niitä kai on täällä paljon", sanoi Kirsti jotenkin välinpitämättömästi, kääntäen silmänsä muuanne maillensa. "Ei siellä ole mitään karhua", vakuutti nuori Taavi hänen ikäisensä varmuudella. "Kanto se on!" "Kaunis iso koira! Minä tahdon sen, äiti", pyyteli Miranda ja karkasi äkkiä pois.
Ja ylpeä on tämä kanto, ylpeä karjalaisesta kielestään ja vielä ylpeämpi kotimaansa lapikkaista, noista merkillisistä kikkanokkaisista jalkineista, joiden varret ulottuvat aina haaroihin pelkkää lapikasta koko mies alaosaltaan. »Kuulin että tämä homma on saanut alkunsa päälliköiden vedonlyönnistä», sanoo Moisio painokkaasti. »Ja neuvoisin että peruutatte sen heti paikalla.
Näin suuressa vesiryöpyssä ei meillä ollut ennen koskaan ollut kunnia vaeltaa. Sekaisin vaan puhdas ja likainen! Ja mikä nopeus sitten! Onneksi sattui kanto eteen ja me jakaannuimme kahtia, tapaamatta enää toista haaraa. Olimme näin kerrallaan vapautuneet puolesta vesimäärästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät