United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä minun puolestani, sanoi emäntä, jos vain itse ilkeää noin isona mennä. On siellä niin isoja, puolusti Aliina. Onhan tuokin Markkalan lampuodin Ristjaan melkein aikamies ja vielä kuuluu menevän. Siitäpä kuuluvatkin tekevän herran, tiesi emäntä. Mikä herra siellä kansakoulussa valmistuu? sanoi Hälinen naurahtaen.
Hän eleli, kuten sanoin, Kuopion takana varakkaan talon ainoana tyttärenä, ja koska hänet kansakoulussa huomattiin hyväpäiseksi, pääsi hän sieltä Kuopion tyttökouluun jatkamaan lukujaan. Siellä hän oli koulun paras oppilas, mutta eteväksi hänet havaittiin vasta Helsingin jatkoopistossa, jonne hän Kuopiosta siirtyi. Vasta jatkoopistossa hän myöskin rupesi harrastamaan.
Eräs eukoista kertoi hänen syntymästään ja kaikista siihen kuuluvista seikoista. Toinen kuvasi tarkkaan ristiäiset. Sitten seurasivat Heikin lapsuuden leikit, hänen ensi askeleensa opin tiellä kansakoulussa, lähtö lähimpään lyseoon ja lopuksi rippikoulu, jonka johdosta muijat kyllä muistivat mainita, oliko heidän poikansa pastorin kanssa saman vuoden rippilapsia.
Kansakoulussa sitä luimme suutarin Sakin kanssa. Tehtäneekö Sakistakin joskus tuommoinen kuva... Hupsu sinä, mikä se suutarin Sakki on? Se on eräs suutarinpoika siellä minun kotipitäjässäni. Kas sillä olikin vähän mainio pää. Se poika laittoi runojakin, koska häntä vain halutti. Mikä tuo toinen on? Se on Lönnrot. No niin onkin, se ukko sieltä Sammatista, joka Kalevalan on koonnut.
Aliina kiintyi katselemaan muutamia punakantisia kirjoja ja kysyi erikseen Hiljalta: Luetaanko näitä kirjoja kansakoulussa? Ei näitä lueta siellä, sanoi Hilja naurahtaen Aliinan tietämättömyydelle.
Ilmoitin hänelle niin rohkaisevasti kuin mahdollista vaikka vaimoni minun puhuessani kääntyi poispäin että hänen sairautensa ehdottomasti vaati hänet pysyttelemään sisällä lääkärinhoidon alaisena kuusi kuukautta, kunnes kesä lämpöineen ennätti tulla hänet täydelleen parantamaan. Ja minä toivoin hänen suostuvan siihen, että ottaisin järjestääkseni hänen asiansa kansakoulussa.
Kiitos, oikein hyvin, entä te itse? Kerrassaan mainiosti! Oletteko vielä Honkalassa? Olen, vielä tämän vuoden, sitten olen ajatellut etsiä paikkaa jossain pääkaupungin kansakoulussa. Vai niin, no kuinka elellään nyt siellä hyvässä Honkalassa?
En. Mikä sinun nimesi on? Veitikka. Onko se isäsi nimi? Ei. Isäni on muona-Matti. Mistä sinä olet tuollaisen nimen saanut? Toverini sen minulle antoivat kansakoulussa ollessani. Olitko vallaton siellä koulussa? Sanoivat minun olleen. Eikö sinua vielä haluttaisi koulua käydä? Haluttaisi kyllä taas, sanoi Joju, jonka mieleen samassa johtui pieni Solmia ja hänen vieraansa.
Kun tuon rohkean opettajattaren voimat ovat katkenneet ja kesän kukkaset samoin kuin talven luminietokset peittävät hänen yksinäisen hautansa, niin itävät ehkä ne tiedon siemenet, joita hän kylvi ja U niemen kansakoulussa kasvaa laiho Herran kunniaksi. Mikä rakkaudessa tehdään, sen Jumalan rakkaus aina siunaa. ISO
Ei toki minulla vielä, kielsi Hilja nauraen. Taitaapa olla, koska tiedät niistä ja naurat, uteli Aliina. Ei ole, ihan todella, vakuutti Hilja. Oli niitä kansakoulussa ollessa semmoisia toisten nimittämiä leikkisulhasia isoimmilla tytöillä, mutta ei sen kummempia. Oliko sinullakin? Oli. Kuka se oli? Mikä milloinkin. Tiesivätkö ne?