Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
«Nyt olen valmis«, jupisi hän ottaen lakkinsa ja avasi kamarinsa oven. Töllin poika muuttaa asuntoa; se on pian tehty. Niskoillaan kantaa hän omaisuutensa. Anna istui tuvassa ja ompeli. «Tule kanssani; mennään katsomaan tullikamaria!« sanoi Johannes. Anna pani kiireesti pöydälle ompelunsa ja seurasi ylioppilasta.
Maria ei ollut iloinen. Miten olisi hän saattanut olla iloinen! Hän tiesi, että Anna, joka hänelle oli rakkaampi kuin sisar, kärsi; hän muisti isäänsä, joka vielä hautaamatta oli Turkuun jätetty mutta hän oli kumminkin nyt onnellinen. Näissä ajatuksissa, jotka lensivät milloin sinne, milloin tänne, istuu hän, kun hän kuulee jonkun lähestyvän kamarinsa ovea.
Kaikilla muillakin talontyttärillä on oma kamarinsa salin perällä ... miksi ei sitte minulla? Mutta mitä sanoo emäntä?... Oletko sitä ajatellut?... Emäntä ei tule sallimaan mitään muutoksia. Emäntä ja emäntä!... Aina vaan pitäisi tehdä niinkuin hän määrää... Mutta minäpä en aiokaan enää alistua siihen, minä! On minulla jo siksi paljon ikää ja järkeä, että osaan minä itsekin pitää huolta itsestäni.
Aterian jälkeen ukki viittasi hänelle kamarinsa ovelta, että on vähän suhahtamista; käväise täällä. Kysyn vieläkin, virkkoi hän, aivanko se on sun viho viimeinen sanasi, ettet rupea enää kesäksi? Eipä taida siitä someta, kun kerran sanoin, toisti Matti. Suurtako rahaa vain mieli kaipaa. Tulkoonpa sitten suuri tai pieni, kunhan käypi.
LETHINGTON. Näin. BOTHWELL. Paljastakaa siis miekkanne, jarli Lethington! Niin, nyt vedän miekkani Henrik Darnleytä, Skotlannin kuningasta vastaan; sillä nyt hän on tielläni! BOTHWELL. Henrik Darnley! LETHINGTON. Nyt reippaasti toimeen ja takomaan niinkauan kuin rauta on kuumaa, tynnyri ruutia hänen kamarinsa alle tänä yönä, eikä huomenna ole koko Skotlannissa lastakaan, joka kyselee häntä.
Päinvastoin, sanoi d'Artagnan, nyt vasta oikein kuulemmekin. D'Artagnan nosti paikoiltaan nuo kolme neljä lattialevyä, joten hänen kamarinsa muuttui toiseksi Dionysion korvaksi, levitti maton lattialle, rupesi polvilleen ja antoi rouva Bonacieux'ille merkin, laskeutua niinkuin hänkin aukolle kuuntelemaan. Oletteko nyt vaan aivan varma siitä ett'ei siellä ole ketään? sanoi tuntematon.
Lihava emäntä, joka havahtui horroksistansa kuullessansa hänen haparoivan kamarinsa avainta konttorihyllyltä, ei alussa tahtonut tunteakaan vuokralaistansa ja huudahti sitten hämmästyneenä: »Mutta mitä ihmettä te olette puuhannut tällä välin, hra Méraut, kun tuollaiselta näytätte? Eihän moinen elämä käy laatuun, hra Méraut.»
Saisinko... Vähän illemmalla, kun Elli istui kamarinsa ikkunassa tyynelle järvelle katsellen, tuli Olavi sinne seisahtuen kynnykselle. Saako tänne tulla ... tänne teidän kaikkein pyhimpäänne? Tulkaa vain, olkaa hyvä ... istukaa tähän keinutuoliin. He istuivat vastakkain toinen toiselle puolen pientä pöytää. Olavi ei ollut ennen käynyt tässä huoneessa.
Mutta vieläpä hän tuo Iita mamseli elää, vaikk'ei moneen aikaan ole voinut yskimättä astua askeltakaan kamarinsa lattialla, jotta sitä ei niin varmaan voi tietää... Paras kuitenkin on olla valmisna kuolemaan... Kerran se kuitenkin tulee, siitä ei pääse. Ja kyllä minä, Jumalan kiitos, sieluni puolesta olenkin valmis lähtöön täältä surun maailmasta.
Hän itki hartaasti, oikein sydämen pohjasta, itki koko päivän siksi kuin uupui vallan. Iltaisella hän sitten makasi seljallaan kamarinsa sohvalla ja tuijotti kattoon. Ja siihen päätökseen hän tuli, ettei tässä maailmassa ollut mitään iloa, eikä mitään hyvää, miehet varsinkin olivat kauhean pahoja ja naiset myös.
Päivän Sana
Muut Etsivät