Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Hän on varsin sievännäköinen ja puheissaan sangen nenäkäs. Luulisinpa, ettei hän ole vielä kuiva korvan takaa. OLIVIA. Tulkoon sisään. Kutsukaa tänne kamarineitsyeni. MALVOLIO. Kamarineitsyt, armollinen neiti kutsuu teitä. OLIVIA. Tuo huntuni; se kasvoilleni heitä. Orsinon airut tulkoon vielä kerran. VIOLA. Missä on talon arvoisa neiti? OLIVIA. Minulle puhukaa; minä vastaan hänen puolestaan.
Kamarineitsyt, joka nyt tuli sisään toiselta, ja hovimestari toiselta puolen, saivat viittauksen poistua. Kustaa Bertelsköld oli nyt kahdenkesken sen naisen kanssa, joka niin monen miehen rauhan oli häirinnyt. Kreivitär osoitti hänelle istuinsijan aivan lähelle itseään, ja Bertelsköld istui jotakuinkin hämillään ollen.
"Nyt pitäisi armollisen rouva-vainajan olla mukana", sanoi Leena muori, Bengtin äidin entinen kamarineitsyt, "kuinka iloinen hän olisi! Mutta hän näkee tänne siitä olen varma, hän näkee, että hänen sydänkäpynsä on pelastettu!" Vielä samana iltana läksi Bengt kaupunkiin, hän kaipasi Esteriä, hän ei voinut nukkua, ennenkuin oli saanut kertoa hänelle onnensa.
Toinen kohtaus. Makuuhuone; nurkassa kirstu. IMOGEN. Ken siellä? Helenako? KAMARINEITSYT. Tässä, rouva. IMOGEN. Mitä on kello? KAMARINEITSYT. Puoliyö on kohta. IMOGEN. Siis kolme tiimaa lu'in. Silmä raukee. Jäin tuohon; taita lehti. Nukkumaan! Pois älä tulta vie, sen anna palaa. Jos heräät ennen neljää, ole hyvä Ja mua huuda. Uni minut valtaa.
Bertelsköld oli oikeassa, lisäsi hän ajatuksiinsa vaipuen tämä maa, niin köyhä kuin onkin, on kuitenkin ihana, miltei yhtä ihana kuin Länsi-Göötanmaani. Teidän armonne älköön vilustuttako itseään, virkkoi kamarineitsyt mielipalvelijan toimeliaalla tuttavuudella. Oi, taivaan kirkkaus, kuinka teidän armonne tänäpäivänä on kaunis, oikein ihastuttava; lyön vetoa, että kreivi sanoisi samaten.
No niin, sehän olikin luonnollista, että tuo ihmeen uskollinen kamarineitsyt, joka oli "yksi sydän ja yksi sielu" neitinsä kanssa väistyisi yhtä huolellisesti tuon harmittoman vieraan tieltä, kuin suututettu nainen ullakkokamarissa.
Kaunis kamarineitsyt loi levottoman katseen d'Artagnan'iin, jonka miellyttävä olemus näytti tehneen häneen hyvän vaikutuksen. Vaunut vierivät pois, jättäen molemmat miehet naamattain; ei mikään ulkonainen esine ollut heitä enää eroittamassa.
Missä ikänä käveli, sai oikein kylpeä kukkasissa ja tuoksuissa; hunajaa kaikilla huulilla, joka askelella markiisi, joka pensaassa kreivi. Oli se sentään viehättävä, se kaunis kreivi d'Ayrac Rouenissa. Kamarineitsyt odotti, että hänen rohkea huomautuksensa loihtisi hymyilyn kreivittären huulille tai punan hänen poskilleen, mutta sen sijaan näkyi äkillinen kalpeus kreivittären kauneilla poskilla.
Kamarineitsyet on hänen luonaan. Mitä, jos heitä lahjoisin? Tuo kulta Se pääsyn hankkii, useinkin, ja viehtää Dianan metsäväen ajamaan Eränsä varkaan lymyyn. Rehtimiehen Se kulta tappaa, varkaan pelastaa se, Mut joskus hirttää rehdin sekä varkaan. Mit' ei se uhoa ja tuhoa? Asiamiehen noista naisist' otan, Sill' itse olen tässä ymmäll' aivan. Suvaitkaa avata. KAMARINEITSYT. Ken kolkuttaa?
Hyvä! mietti d'Artagnan, hän on kaiketi saanut emännältänsä jonkun asian minulle toimitettavaksi; hän kutsuu minua johonkin lemmenkohtaukseen, johon ei uskallettu suullisesti minua kutsua. Ja hän katsoi tuota kaunista tyttölasta niin voitollisen näköisenä kuin hän suinkin voi. Minä tahtoisin sanoa teille pari sanaa, herra ... sopersi kamarineitsyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät