United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kirjoitti pari sanaa vahataululle. "Onko Narses jo palannut kylpymatkaltaan?" "Aikoja sitten." "Hyvä on." Hän antoi vahataulun eräälle telttaa vartioivalle isaurilaiselle. "Tuo vastaus heti. "Mene!" Mutta Cethegus ei voinut enää seisoa hiljaa paikallaan hän käveli kiivaasti edestakaisin teltassa. "Oi herra, Roomassa on varmaankin tapahtunut jotakin kamalaa, mutta en saanut selville mitä.
Näpsä läksi, mutta hänen sydämmensä oli levoton. Ensi kerran hän tunsi tunnossansa kovan vaivan. Paha aavistus täytti hänen sydämmensä. »Kumma», ajatteli hän itseksensä, »miten kamalaa on nähdä viattoman kärsivän pahoista töistäni. Hm, en ole vielä täysi peto. Mutta nytpä johtuu mieleeni sopiva seikka. Minun täytyy koettaa vapahtaa Junno vankeudesta.
Mutta pitkinä, pimeinä syksy-öinä myrskyjen raivotessa ja aaltojen pauhatessa, tai talven kietoessa kaikki kohmettuneesen jääpukuunsa! Silloin mahtaisi yksin asuminen tällä autiolla saarella olla kamalaa. Ja tämmöistä tilaa oli tuo vanha erakko kestänyt koko pitkän elämänsä! Mikä mahtoi olla syynä tähän itsensä rasittamiseen?
»Kyllä tiedän», keskeytti piispa Morehouse kärsivä ilme kasvoillaan. »Se oli kamalaa. Mutta siitä on jo kulunut puolitoistasataa vuotta.» »Ja siltä ajalta, puolitoistasataa vuotta sitten, on peräisin nykyinen proletariaatti», jatkoi Ernest. »Eikä kirkko ollut tietävinäänkään siitä. Vaikka kapitalistit muuttivat maan teurastuslaitokseksi, pysyi kirkko äänettömänä.
Itse Jumalakin, joka ei ollut suojellut kokematonta lastani raihnauksesta, tuntui mielestäni väärintekijältä. Eräänä yönä, kun olin nähnyt kamalaa unta lapsestani, heräsin kauhukseni unesta, huutaen: "Jumala on suuri roisto!" Säikäyin omia sanojani. Peloissani rukoilin sitten jumalattomuuttani anteeksi. Mutt'ei se ollut totteliaan lapsen rukousta. Murhan-ääni kohosi niitä aikoja sielussani.
Mutta kyllä sen sijaan kuului kamalaa melua äskeiseltä tappotantereelta, missä metsänpedot pitivät harvinaisen lihavat pidot surmatuista hirvenvainoojista. Nyt en enään huolinut tästä alkaen yksinomaan öisin kulkea, sillä minä uskoin jo olevani siksi etäällä Savannasta, etten luullut tarvitsevani mitään pelätä.
»Minkälaista unta rouva näki?» kysyi Maijaliisa sohvalta. »En minä hirviä sitä kertoa.» »Niinkö oli kamalaa? Rouva ei vissiinkään muistanut siunata maata ruvetessaan. Minulta kun vaan unehtuu, niin on varma, ettei sinä yönä ole oikeata unta.» »Minulta se on jäänyt viime aikoina.» »Hyvä Jumala, eikö rouva enää rukoile milloinkaan.» »En.» »Mutta sehän on paha.»
Minä vannon ettei saa kulua enää päivääkään, ilman että olen tehnyt, mitä ihmisvoimin saattaa, päästäkseni tämän salaisuuden perille. Nummella oleskeleva muukalainen. Se ote päiväkirjastani, joka muodosti edellisen luvun, on vienyt kertomuksen lokakuun kahdeksanteentoista päivään saakka, josta asiat alkavat nopeaan lähestyä kamalaa loppuansa.
Ketä minun on moitittava?» Kun katsoin häneen, tunsin halua huudahtaa: »Suuri piispa! Oi sankari! Jumalan sankari!» Illan kuluessa saimme kuulla lisää hänen hommistaan. »Minä möin taloni», hän sanoi, »ja kaiken muunkin omaisuuteni. Olin selvillä siitä, että minun täytyi se tehdä salaa, sillä muuten he olisivat ottaneet minulta kaiken. Se olisi ollut kamalaa.
Joutuisammin riensi hän sitten, ikäänkuin siivillä lentäen, pitkin noita tyhjiä, kolkkoja katuja, joiden kamalaa hiljaisuutta ei mikään muu häirinnyt, kuin yövartijain yksitoikkoiset huudot, jotka nyt ilmoittivat ensimmäistä tuntia sydän-yön jälkeen. Täten pääsi hän pian portille, joka varsinaisen kaupungin uudesta kaupunginosasta erotti. "Tuoss' on uusi kaupunginosa!