Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
"Vatsanpakotustako?" "Niin juuri. Minun vatsaani pakottaa, ja minulle johtuu mieleen niin, ehkä se on hyvin väärin ." "Mitä tarkoitatte?" "Johtui mieleen, että että jäljiste oli oli ." "Myrkytettykö!" huudahti setä. "Niin juuri. Mutta hyvänen aika, miten kalpea te olette!" "Niin, en minäkään voi hyvin."
Mutta sinun täytyy vahvistaa ruumistasi. Lapsi parka, mitenkä olet kalpea, mitenkä silmäsi ovat syvälle painuneet! Ei minusta vaaraa, minä olen mielestäni miltei terveempi ja vahvempi kuin ennen.
Näen hänet edessäni kun hän sunnuntaisin kulki kirkkoon äitinsä seurassa äiti oli pieni, kalpea, tummapukuinen, uuttera nainen, joka aina paitsi sunnuntaiaamupäivisin kutoi pitkää, ikävää sukkaa.
Hämmästyneinä ja kauhistuneina kokoutuivat vieraat hänen ympärilleen. André, jok' oli päästänyt neitonsa tanssin tau'ottua, puikahti piirihin. Hän oli kuolon kalpea kasvoiltaan. "Minun isäni!" huudahti hän. "Kanttori on turvassa," vastasi luutnantti, "ei kukaan rohkene koskea hänehen."
Bengt ei näyttänyt lainkaan huomaavan, että Ester oli kalpea ja harvasanainen. Vasta päivällispöydässä hän äkkiä kylmällä, väliäpitämättömällä äänellä kysyi: "voitko pahoin, Ester, vai eikö jokin sinua miellytä, näytät niin kalpealta ja epäsuosiolliselta?"
Kaksi tuntia olen jo koettanut karkoittaa sitä pois, mutta jota enemmän minä huudan ja viuhdon, sitä kiinteämmin se pysyy paikoillaan ja sitä kovemmin se kirkuu: paarit, paarit! Juokse minkäs jaksat, ja tuo tänne vanha suntio sekä hänen toverinsa, tuo mies, jonka nimeä en uskalla mainitakaan, tuo vieras kalpea mies, joka katsoo ontoilla silmillään kuin itse kuolema.
Mogens oli ihan kalpea mielenliikutuksesta. "Sinun!" kuiskasi Kamilla, päästi irti esiliinansa nurkat, niin että omenat pyöriskelivät joka haaralle, ja juoksi pois. "Kolme!" sanoi hän, kun Mogens sai hänet kiinni, mutta Mogens häntä kuitenkin suuteli.
Terve, terve, hoitajani, sanoi Vladimir, likistäen rintaansa vasten vanhaa hyvää eukkoa, entäs isä? missä hän on? millainen hän on? Samassa astui saliin horjuvin askelin korkeavartaloinen, kalpea ja laiha ukko, puettuna yötakkiin ja myssyyn. Missä on Volodka? kysyi hän heikolla äänellä ja samassa Vladimir jo syleili innokkaasti isäänsä.
Mutta mies, ruusujen omistaja, hän ei ole kalpea kuin elämä, hän on kalpea, kuin kuolema. Yhteenpuristettujen huulten välistä tunkee kirous. Hänen omaisuuttansa uhkaa tässä perikato. Yksinään aavalla merellä taistelee pieni Kaiki myrskyä vastaan. Ei mikään purjehtija uskalla tähän vuodenaikaan liikkeelle lähteä.
Päivän Sana
Muut Etsivät