Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Ja hän johti askeleensa toiselle puolen pihaa, jossa palkka-tytöt kalveessa perkasivat kaloja. "Mitä katalan kaikkea minä näen," huudahti ukko, "mistä mailmasta tuommoisen kala-parven olette tavanneet?" "Omasta lahdesta viime yönä," vastasi Mari. "Niitä oli kahta vertaa enämpi. Mutta Severin lennätti toisen osan kaupunkiin."
Vesi houkutteli niin lempeästi häntä luokseen, olisi niin ihanaa päästä erilleen taisteluista, antautua kohtalonsa valtaan... Morange nojautui vielä syvemmälle ja tunsi jo virran kohinan tarttuvan itseensä. Silloin huusi nuori ja iloinen ääni hänen takanaan: "Mitä te katselette, herra Morange? Onko siellä suuria kaloja?"
Mutta täkäläiset kylien naiset ovat likaisia ja kauhean viekkaita: ei suinkaan niistä tiedä, lintujako ne ovat vai kaloja. Sellaista elämää ei Kukkelman rakasta: ei hienoakaan huhua, että hän eläisi sillä tavalla. Juorujen suun hän tahtoo nyt pistää tukkoon. Siksi hän ottaisi sukulaisen emännöitsijäkseen... Johtajatar hymyili: mitähän tuostakin juoruttaisiin?
Jussi ei kerennyt vastaamaan, sillä häneltä oli pudonnut paistin rasvaa pöytäliinalle ja työtä oli saada sitä veitsen kärjellä poiskaapituksi. »Mutta mitä sinä yritit sanomaan?» kysyi isä. »Niin että jeekeli sentään, kuinka tänä aamuna olisi tullut paljon kaloja, ellei lierot loppuneet kesken. Kävittekös te, Hanna, usein ongella siellä maalla?» »Eihän me varsin usein. Välistä kumminkin.»
Olipa joulu joutumassa, Pesinpä mieki tupani, Lakaelin lattiani, Laitoin kaunoni kalahan, Armahani ahvenehen; Ei kauno kaloja saanut, Armahani ahvenia. Otin verkkoni olalle, Kiviriipat rinnoilleni, Kalakontit kannoilleni, Läksin mie itse kalahan. Potkin saaren, potkin niemen, Potkin kohta kolmannenki; Sain kaloja kaikki saaret, Joka niemen nieriäitä.
Vaan minkä tähden? Olivat siellä kaikki kotoiset kuolleet, ja täällä saa paremmin kaloja. Silläkö te elätte? Eipä olekaan mikä eläessä. Osaisitteko täältä kotipuoleenne? Eiköhän noita taipalia vielä mahtaisi muistaa. Näkyy tänne Ruotsin puolen viimeisimmät vaaratkin kirkkailla ilmoilla. Näkyykö? Tuolta vaaralta näkyy. Ukko viittasi päällään vaaralle päin. Kaskisavut kumminkin näkyy.
Ainoastaan meren luodoilla ja rantamailla asuvilla, joilla ei ole tilaa maata viljellä ja karjoja pitää, on kalanpyynti luonnollinen työ, ja heiltä pitäisi maanmiehen enimmän kalantarpeensa maanviljalla hankkia, niin olisi kummallekin toisen hyvyys hyödyksi. Ja miksi ei sopisi hänen itsensäkin, ehkä vaan aikalomasta, kaloja järvistänsä pyytää.
Kaloja siks ei aamuin tuo. Se lintu tarttui pyydykseen, Kaloja kallihimpi, Kun saaren sulhon venheeseen Istahti niemen impi: Nyt saarenväki ihmeissään Ei noidanjuonta syytäkään. Rannalta saaren vastakin Kalahan venhe lähti; Se lähti illoin, kuitenkin Kotihin yöksi ehti, Vaan saalista toi enemmän Kuin sulhon' olless' isännän. SINNE J
Tämä alue, mutta varsinkin noiden vedenalaisten kivien ympärys on kosken parasta kalavettä, jossa suuria kaloja aina seisoo, silloin kun niitä on koskessa. Kalastan tämän paikan tavallisesti niin, että ensin kierrätän perhon tuon suuren kiven ympäri ja annan sen joutua akanvirtaan.
Siellä istuivat kaikki henkikirjurin, voudin ja naapuritalojen tyttäret. Useimmat heistä eivät enään olleet lapsia, eivätkä vielä täysikasvuisiakaan, eivät lintuja eivät kaloja, he kävivät tosin koulua, mutta kylässä ollessaan puhuivat he aina vaan tansseista, komeista puvuista ja nuorista luutnanteista.
Päivän Sana
Muut Etsivät