Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kallion lähellä oli mureata kalkkikiveä neljässä kehämäisessä piirissä; ympärillä oli suurempia kiviä, jotka nähtävästi olivat olleet telttakaton kannattimia. Löydettiin muutamia neliskulmaisia kiviarinoita, jotka luultavasti olivat olleet tulisijana. Vähän etäämmällä kallioista, mutta samassa rivissä kuin äsken mainitut rauniotkin, oli suurehko aidattu paikka, johon käytävä oli etelän puolella.
"Jaa minäkö", vastasi Hovilainen vitkallisesti. Jaa, minä tarkoitin, että yhdentoista aikana tulin rantaan, lahden pohjukkaan, ja tapasin Taavin". "No milloin te kallion edustalla olitte?" "Vähän jälkeenpäin kuin tuo vaimo". "Siis vähän jälkeen kymmenen, siis meni melkein tunti ennenkuin kallion edustalta elikkä niemen nenältä pääsitte siihen paikkaan missä Taavin tapasitte".
Orjain ajaja oli polulta pudonnut syvään kallion rakoon. "Jumala meitä suojelkoon, nehän ovat oikeita paholaisia!" huusi Marks. "Enkö minä jo sanonut", murisi myöskin oikeuden palvelija, ja kaikki palasivat kiireimmiten alas tielle. Ihan hengästyksissään saapuivat he hevostensa luo, Marks hypähti selkään ja ratsasti täyttä laukkaa pois.
Viimein kuitenkin, koska ei hänen kurkkunsa väsynyt, vaan lakkaamatta pauhasi kuin vaskinen torvi, kuuli hän kummallisen, heikon ja käheän vastauksen. Ja ilmestyi ääni kuin kahden sammaleisen kallion vinkalosta, muutaman korkean kuusen suojasta. Sinne kiirehti Juhani ja löysi kadotetun miehen, löysi hänen armoitettavassa tilassa.
Mutta kun hän kerran vielä ponnistaa, kuullen jo rattaiden kalinan vastaavan kallion seiniin, katkeaa kanki, ja hän lentää selälleen radalle. Vimmastuneena karkaa hän ylös, ryntää käsin kiinni ratakiskon kimppuun, repii sitä sormillaan, iskeytyy siihen hampaillaan kiinni, tietämättä enää, mitä tekee... Veturi viheltää hänen selkänsä takana...
Silloin tulee ompelia Anna, joka oli saanut sen ällin, että paluumatkalla Helje-myllyltä ottaa katsellaksensa sitä paikkaa, missä hän kerran lapsena oli käynyt harhaan. "Anna on hyvin taika-uskoinen, ehkä kukaan ei taida saarnata enempää sitä vastaan kuin hän. Koska hän nyt lauvantaina kävi kallion ohitse ja äkkäsi haamun, huusi hän korkeasti. Aaveellinen haamu nousi ylös; se oli Martina.
Tuolla näen minä hänen palaavan takaisin tunturilta. Asetu tänne kallion taakse ja ota vaari hänen äänestään. Kun minä sanon: kauvan eläös, herra; silloin on hän oikeassa paikassa. PAIMEN. Hyvä. Siis sitä odotan. Kuudes kohtaus. ORJA. PAIMEN. LEMMINK
Mutta Leif totteli vain omaa haluansa, odotteli, kunnes emä läksi pesästänsä, ja hypähti sitte kiinni puunoksaan monta jalkaa korkealle maasta. Se puu kasvoi kallion raossa, jota myöten Leif alkoi pyrkiä ylöspäin.
Mutta hänen sydäntään kouristi jäätävä tuska, ja hän samosi eteenpäin kuin vimmattu. Mutta sitten hän äkkiä kallion sammalisella kummulla näki näyn, joka sai hänet siihen paikkaan seisahtumaan. Hänen silmänsä ja suunsa jäivät auki pelkästä hämmästyksestä. Sitten hirmuinen jännitys raukesi. Väkevä väristys kävi hänen ruumiinsa läpi ja hän tunsi itsensä jälleen lujaksi.
Itse kallion halkeamat ja kivilouhutkin, kun ne äkkiä silmiin tulevat, ovat kuin nauravan jättiläisen kasvot, joissa on jotain kamottavan outoa, mutta myös jotain tuttua.
Päivän Sana
Muut Etsivät