Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Jos kohta hänen uskonsa esti häntä yrityksensä mahdolliiuutta epäilemästä, tunsi hän kumminkin syvästi, että maailma oli aivan toisenlainen kuin hän oli Hamadanin puutarhoissa ja Kaukason kallioilla uneksinut, ja että, jos hänen tarkoituksensa menestyisi, se tapahtuisi vaan yhdellä ainoalla keinolla.
Alastomia raakalaisia muutamat kallioilla, toiset vedessä, toiset pitkissä veneissä ympäröi minua joka taholla huutaen ja riehuen. He sitoivat minun ja veivät minun kohta yhteen veneesen. Sitten lähtivät soutamaan sitä korkeata maata kohti, jota olin nähnyt etelässä. Minä olin vielä kerta pelastunut kuolemasta ja kuoleman sijaan oli tullut vankeus.
Vaan kallioilla ei monessakaan paikassa voinut seisoa, ja pitkien ja uutteroiden ponnistusten jälkeen päästä näiden terävien soppien ohi, täytyi vihdoin lakata yrittämästä toteuttaa tätä tuumaa ja koettaa airojen avulla kulkea virrassa eteenpäin.
Kun tulin takaisin, tahdoin tervehtiä vanhoja ystäviäni mäntyjä, mutta löysin vuorella ainoastaan niiden kannot. Aurinko loisti entiseen tapaansa ylhäisille kuten alhaisillekin, tuulet hyppivät harakkaa kallioilla, pilvet purjehtivat äänettöminä iltataivaalla. Mitähän lienee tullutkaan Kultalatvasta, Hopealatvasta ja Villalatvasta? sanoin itsekseni.
Aina laulaissas lujasti leukas liikkui lembeästi, pääs ja partas järisivät, paadet paukkuivat kovemmat kallioilla kaljamilla, randa-kivet rakoilivat, kajahteli ilman kansi, pohjan porttikin tärisi.
Kuljin kahtaalle päin pitkin rantaa, ryömin rotkoihin ja kiipeilin kallioilla sekä huutelin ääneni käheäksi, mutta kaikki turhaan. Meri vain ulvoi ja möyrysi väsähtämättä, ja kun tuuli vihdoin sammutti soihtuni, palasin uupuneena ja masennuksissa takaisin nuotiolle, jossa kyyrötin lopun yötä synkissä mietteissä. Heti päivän valjettua olin jälleen kallioilla kiipeilemässä.
Ei ole nyt enää huolta haloista ... ikkunoitakin avataan ... ja vaikkapa viemärioja saattaa kuljettaa naapurien jyrkiltä pihamailta ohitse pesu- ja roskavesiä, niin koivujen lehdet toki tuoksuvat joukkoon hyviltä. Eikä huolta lasten jalkineista ja vaatteistakaan ... lasten, jotka nyt kirmailevat metsissä, kallioilla ja maantiellä.
Seitsemänsataa miehistäni makaa nyt noilla kallioilla, ja monessa taistelussa koeteltu alipäällikköni Sandil huomasi mustan Tejan sotakirveen liian teräväksi kypärälleen. Pidin häntä suuressa arvossa." "No, ovathan loput isaurilaisista nyt hyvässä turvassa Roomassasi.
Tiedätkö, että se tyhmä Otho rakastaa häntä aivan mielettömästi... Nyt hän kulkee huokailemassa Espanjan kallioilla ja kuuluu kokonaan muuttuneen entisestään: hän on aivan unohtanut oman itsensä eikä enää tarvitse kuin kolme tuntia hiustensa kampaamiseen. Kuka sitä olisi uskonut Othosta?" "Minä ymmärrän hänet," virkkoi Vinitius, "mutta hänen sijassaan olisin menetellyt toisin." "No kuinka?"
Vaikka olikin syysilma, tultiin pian huomaamaan ukon kehumiset oikeiksi tään vuori-ilman terveellisyydestä, sillä saattoipa noilla kallioilla huoletta täysillä keuhkoilla hengittää, eikä kalan haju, vaikka kulkiessaan tulivatkin aivan ukon verkkohuoneen lähelle, vähintäkään pahaa oloa vaikuttanut eikä mieltä käännellyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät