Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Aivan toinen on tehtävämme nyt. Nyt tulee meidän ymmärtää Kalevalaa okkultishistoriallisena ajan kuvauksena ja lähestyä sen sankareita maan päällä eläneinä ihmistyyppeinä.
Selvemmästi kuvastuu pahahenki Kalevipoegissa Kalevan pojassa jossa se Pakaretin, Paraskin, Vettenhengen, Pahanhengen ja Sarvikin nimellä esiintyy ja on tyhmä mutta voimakas, kuten "Kalevinpojasta" ilmenee. Hän on myös ihmisten vihollinen, mutta ei jumalan vastustaja. Vastaa Suomen Kalevalaa.
Naimi ja Kaarina tulivat sisään, saalit hartioilla ja ompelukset mukana. Mitä te täällä oikein toimitatte yötä päivää? Tällä kertaa me luemme, sanoi Lauri. Mitä te luette? Kalevalaako? Ei Kalevalaa. Snellmanin kirjoituksiako? Emme. Ette niitäkään, no, mutta mitäs sitten? Raamattua. Ohoo... Nyt vasta huomasi Naimi, minkä Kaarina jo heti oli huomannut, että he olivat totisia ja juhlallisia.
Onnellinen Väinämöinen ja hänen kaltaisensa etsijät, joita ei oman itsensä ajatteleminen häiritse, vaan jotka vapaasti saattavat tutkia ja vaatia luonnolta sitä tietoa, mikä epäitsekkäälle olennolle kuuluu. Näemme siis, että kun Kalevalaa ymmärryksellä luemme, puhuu se meille selvästi kuolemanjälkeisestä elämästä.
Eikö se Kalevalasta olisi hakenut mielelleen lohdutusta ja neuvoa, sydämelleen iloa, tunnolleen rauhaa? Epäilemättä. Kalevala olisi ollut sille kallein aarre, isien pyhä perintö. Kalevala olisi ollut sille raamattu, pyhä kirja. Ja jos niin olisi ollut silloin, miksi emme nyt saisi asettua samalle kannalle? Miksi emme nyt lähestyisi Kalevalaa pyhänä kirjana?
Ne keskustelut ovat hyvin hupaisia kuunnella ja ainahan ne muut yllyttävät puhumaan, vaan olen päässyt sillä, kun yhdyn jonkin toisen puheeseen. Täytyy lopettaa, sillä kukko laulaa puolta yötä ja vielä pitäisi vähän lukea Kalevalaa huomisen varalta. Voi hyvin ja kirjoita edes vähän ystävällesi Aliinalle. Joulun edellä hän sitten kirjoitti: Hyvä Iida!
Toiset ovat pakanallisia, toiset kristityltä ajalta; viimeinen 50:s runo esim. on varmasti kristillinen. Näin ollen on mahdotonta pitää Kalevalaa kaukaisen menneisyyden historiallisena muistomerkkinä.
Niin juuri, sitä minäkin tarkoitin! Perustamme lukuseuran ... panemme toimeen lukuiltamia! »Seuroja» meidän suuressa tuvassa. Kun Helanderissa luetaan postillaa, niin meillä luetaan Kalevalaa sunnuntai-iltoina! Se on mainiota! Ei suuressa tuvassa, vaan vanhassa pirtissä, Kaarina! Juuri siellä ja sinä soitat kannelta, Naimi! Mutta Risto ei ollut ottanut osaa innostukseen...
Kuinka voisikaan käydä toisin lauluissa, jotka vuosisatoja kulkevat polvesta polveen ainoasti suullisena perintönä ja jotka sen lisäksi ovat levinneet äärettömille aloille, niinkuin esim. Kalevalaa vieläkin lauletaan Riian lahdesta aina Pohjoispiiriin saakka.
Luoja eli Väinämöinen on näet koko ajan ollut toimessa ja työssä, mutta vielä hän ei ole »syntynyt». Kalevalaa lukiessa erehdyttää tietysti se, että Väinämöisen sijasta on käytetty nimi Ilmatar. Mutta kun muistaa, että ne ovat yhtä, tulee kysyneeksi, miksi Väinämöinen nyt vasta alkaa syntyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät