Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
»Ei suinkaan sinun rakennuksesi ollut vakuutettu?» kysyi Mikko siinä muun puheen välissä. Eipä se ollut. Kyllä Kalenius oli usein houkutellut, mutta ei ollut tullut siihen ryhdytyksi. »Sepä oli vahinko!» »Niin kovin surkea vahinko, että...» Mikko kiirehti pois, ajoi kotiin, tuumaili yhä sitä samaa asiaa, teki päätöksensä, istui uudelleen rekeen ja ajoi Kaleniuksen kortteeriin.
»Ja Siikalahtikin näkee, että kaikki se on palanut?» kysyi Kalenius. Näkihän Mikko. Lähdettiin pois. Herrat sai Mikko kyyditä nimismiehen taloon, missä Kalenius todellakin maksoi kaikki laskut. Kun Mikko oli poistunut, ryhtyi Kalenius kirjoittamaan palotarkastuspöytäkirjaa, missä selitettiin, että Karin talon rakennukset olivat palaneet pohjia myöten.
»Ei mitään!» Mikko nauroi yhä. »Mitä sinä naurat?» »Tahtoisitko tietää?» »Mutta mitä pirua sinä tarkoitat?» Mikko muuttui totiseksi kuin muuri, vetäisi henkeä ja kysäisi: »Onko teillä Stenforsin kanssa siinä eilisessä yhteiset vehkeet?» Kalenius vaaleni: »Missä eilisessä?» »Noo», Mikko taas nauroi, »älä kiertele yhtään, minä kyllä tiedän, että sinä *taas* meinaat petkuttaa Paloapuyhtiötä».
Taas oltiin hiljaa, ja Siikalahden Mikko, nähtävästi innostuneena, näki sopivaksi huomauttaa: »Kaksisataa markkaa on jo paljon rahaa tällaisina aikoina.» »Se on paljon rahaa», kertasi Kalenius ja kakisti kurkkuaan jatkaaksensa. Mutta aivan odottamatta kuului ääni miesjoukosta: »Paljonko Kalenius saa kun soittaa täällä suutansa?» Kaleniuksen suu jäi auki ja sana sanomatta.
Astuessaan Kaleniuksen kamariin, väreili hänen huulillaan tuo varma, päättävä ahneuden piirre kaikkivoittavana, aivan kuin siihen valettuna. Nähtyään Mikon astuvan sisään joutui Kalenius sellaisen hermostumiskohtauksen alaiseksi, että hänen täytyi änkätä, kun yritti puhumaan. Eikä Mikoltakaan oikein sujunut. Yhtäkkiä rupesi Mikko nauramaan ja katsoi Kaleniuksen silmiin. »Mitä nyt?»
Kalenius raivostui niin että ajoi Mikon ulos, mutta ennenkuin tämä ehti pihasta lähtemään huusi hänet vielä sisään. Ja Mikko meni. Sillä välin oli Kalenius muuttunut. Hän kutsui Mikon istumaan pöydän ääreen, asettui itse vastapäätä. Hetkisen vaiti oltuaan alkoi hän sanoa: »Kuule Mikko, enkö minä ole tehnyt sinulle monta palvelusta?» »Noo ... palkan sinä olet niistä saanut.»
Mutta miten siinä vaikeroitiin virkamiehen tuskia ja Kalenius laski yhä hullunkurisempaa ilvettä, niin jo höyrysivät plörökupit ja elämä alkoi Stenforsistakin tuntua »vähän ihmistenmoiselta.» Kun pullo oli juotuna, sai kylän ämmä noutaa uutta.
»Teille on varmaan hyvin mieleistä, kun teille *uskotaan* sellaisia asioita?» sanoi Stenfors mennen pöydän luokse ja pyhkäisten Jannen siihen paneman paperin, ikäänkuin huomaamattaan, lattiaan. »Tämä on ollut lautamiehenäkin», muistutti Kalenius. »Soo'o!» huudahti Stenfors ilvehtien.
Ovessa mennessään hän vielä, ainakin jo kymmenennen kerran nöyrällä, sovittavalla tavalla muistutti Kaleniukselle: »No ollaan nyt sitten taas niinkuin ennenkin.» Kalenius katsoi ikkunasta hänen jälkeensä, hykerteli käsiään ja nauroi mielihyvissään. Päivällä haetti Kalenius eräällä ämmällä viinaa jostain salakapakasta ja saatuaan pullon poveensa lähti nimismiehelle.
»Olkaa hiljaa!» Ja miehet todellakin alensivat ääntänsä siksi, että hyvin kuuli, mitä Kalenius ja Stolt tuolla joukolleen syöttivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät