Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedän, vastasi Bruno nauraen; sitä sinun ei ole tarvis minulle muistuttaa. Siksi... Siksipä pidä sinä lompakko, ja minä pidän sen sisällön, keskeytti hänet Bruno; siinä jaossa en ainakaan minä häviä. Se on selvää. Mutta syy ei ole minun. Yhtä selvä. Kaksituhatta riikintaalaria ei ole halveksittava summa ... kiitos lahjasta! Sinun ei olisi tarvinnut kertoa anastaneesi noita rahoja, sanoi Anna.
Kun Placido oli saavuttanut ja tapattanut pakolaiset, joista viisitoista tuhatta murhattiin, kaksituhatta otettiin vangiksi, päätti hän joksikuksi ajaksi pysähtyä siihen osaan Peraeaa lannistaaksensa koko maan ja asetti leirinsä Kuolleen meren rannalle.
»Milloinka ovat ihmiset aivan pian ymmärtäneet suurempaa ja korkeampaa totuutta. Kaksituhatta vuotta on kohta siitä, kun kristinoppi ilmestyi, ymmärtävätkö he sitäkään vielä oikein?» »Siihen en minä osaa vastata. Mutta mielelläni tahtoisin tietää mitä Ibsen viimeiseltä tahtoo. Tähän saakka hänelle on kelvannut vapaamielisyys, nyt hän jo senkin hylkää.»
He ilmoittivat sen vuoksi aikomuksensa palata kotiansa, mutta ennenkuin lähtivät, avasivat kaikkien vankilain ovet ja päästivät irroilleen kaksituhatta hurjaa pahantekijää, jotka kiiruhtivat yhdistymään Simonin Gioran pojan laeista välinpitämättömään joukkoon.
Kaksituhatta vuotta sen jälkeen, kun se ensi kerran julistettiin, ei se vielä ollut käytännössä loppuun saatettu. Mutta neljä tuhatta vuotta kun on kulunut, omaksutaan se ja pannaan käytäntöön siinä maassa, joka ulottuu Uralista Atlantin rantaan. Se omaksutaan ensin hiljaisuudessa ja yksityisten kesken.
Täältä menin amiraalin määräyksen mukaan uudestaan tiedustelulle Turkuun. Musketit ja kranaatit käsissä kävin tovereineni yösydännä Turussa, jossa silloin majaili m.m. kaksituhatta kasakkaa.
»Kaksituhatta miljoonaa jää pääoman osalle. Kuluttaako sitten pääoma sen jäännöksen, mikä sille jää suoritettuaan kustannukset? Kuluttaako pääoma koko tuon kaksituhatta miljoonaa?» Ernest pysähtyi hetkeksi jättäen kysymyksensä läsnäolevain vastattavaksi. He pudistivat päitään. »En tiedä sitä», sanoi eräs heistä avomielisesti. »Tietysti tiedätte», jatkoi Ernest. »Ajatelkaahan vain.
Sydämeni rupesi kovasti sykkimään ja henkeäni ahdisti. Miksi minua näin kiusaatte? sanoin änkyttäen. Italian tähden, kuiskasi hän, vapauden tähden. Kyllä tiedän, että olette muukalainen; mutta voittehan kuitenkin olla meidän ystävämme. Tämä Loredano on maansa pahimpia vihollisia. Kas tässä kaksituhatta florinia. Minä työnsin kiivaasti pois hänen kätensä. Ei ei, sanoin. Ei mitään verirahaa.
Hän maksaa hyvän palkan kaikille. HURMERINTA. Vai niin! NEITI SALMELA. Hän on kai pohjaltaan oikeastaan hyvä, vaan luonteeltaan kiivas ja kehittynyt despootiksi ja paljaaksi affääriksi. Hän riiteli vastaan pitäen hirveän metelin, kun minä ilmoitin, että suoritan hänelle sen kaksituhatta markkaa, jonka menettämisestä hän oli syyttänyt isää.
Ja paitsi sitä, kuka takaa meille, ett'ei kuolema kohtaa meitä, ennenkuin kymmenen tahi kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Entäs jos se jo tulevana vuonna saavuttaisi sinut ja vaatisi henkesi? Mitä hyödyttäisivät Edwardiamme yhden kerran säästetyt ja talteen pannut kuusikymmentä taaleria? Pantuina sitä vastoin hengenvakuutusyhtiöön tuottaisivat ne hänelle kaksituhatta taaleria.