Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ja likeltä se olisi pitänytkin, jos vaan olisin ollut yksin noitten lapsisirkkain kanssa... Kuoluvuottahan ne vanhat tietäjät kuuluvat nyt ennustavan. Sen edelläkö lienee tuo ollut. Ja minäkö kuolen ensimmäiseksi, kun minuun kävi tuo ennustus niin pahasti». Matti ja Kaisu tulivat äidin viereen istumaan, panivat päänsä hänen helmaan ja Matti nyrpeästi virkkoi: »Ei äiti taa kuolta».
Kun hän katsoi ympärilleen, niin huomasi hän olevansa istuallaan sängyssä, äiti piti kiinni häntä ja Tuppelan täti seisoi loukossa pidellen päätään ja oli maidossa yltäyleensä. Kun äiti laski hänet makuulleen, rupesi Kaisu liikkumaan kauhean kiireesti ja huusi kovasti uuuuuuu... Sormet ja varpaat puhelivat vilkkaasti.
En äitiä, en isää! Sen sanottuaan tunsi tavatonta iloa ja lähti pää pystyssä tallista. Isä tuli tuvasta pyhämekossa piippua poltellen ja äiti seurasi pari syltä jälessä laulukirja kädessä. Hermanni rakensi lutinseinämälle voimistelutelineitä ja Kaisu kurotteli avonaisesta tuvanikkunasta vehkeillen. Katsokaa kodin perään! huusi äiti kaikille yhteensä, aivan kuin ennenkin. Ilta oli kaunis.
Linnalan suuret tawarat oliwat nyt syösseet syrjään sydämestä ne ihmiselliset ja hellät tunteet, joita hän oli jo enemmän aikaa tuntenut Mäntylän Taawaa kohtaan. Niiden sijaan oli nyt astunut rikkaus, loisto, kunnia, maine; mutta Linnalan Kaisu ei sinne julkisesti astunut.
Lapsuudesta pitäin oli hän opetettu tuntemaan ja tietämään, että hän on mahdottoman rikas, ettei heitä ole kuin kaksi perillistä ja että wanhempien kuoleman jälkeen jää kaikki omaisuus ja rikkaus heille; sen tunsi ja tiesi Kaisu liiaksikin hywin. Nyt kuolee toki isä jo, ja tuo suuri perintö luiskahtaa kohta aiwan omiin käsiini.
Kun näki sen mahdottomaksi, rupesi hän toivomaan, että Kaisu liikkuisi. Kaisu ... Kaisu ... Kaisu... Nanna aivan kuin houkutteli ja kutsui. Mutta hän ei saanut silmiinsä tuota pientä mustaa. Hän jännitti itseään ja koetti aivan kuin puristaa sitä näkyviin. Kun Tuppelan täti ilmestyi sängyn viereen, tunsi hän tuskallista kuumuutta ja yhä koetti Kaisua liikkumaan.
Mutta ei kuitenkaan virkkanut mitään, nauraa myhähti vaan sille mielensä viittaukselle, meni kammariinsa, pisti pyssynsä naulaan ja istui kirjoituspöytänsä ääreen. Mutta Manti, Matti ja Kaisu tulivat koulusta, menivät perheen pirttiin ja siellä saivat käsiinsä sen ammutun haukan.
Otti sen lampaanlavan, leikkasi siitä vuolun ja pisti sen suuhunsa. Mutta silloin lapset kirkkain silmin kilmasivat ympärille. Matti se tarrasikin täysin sylin äitiin ja pieni Kaisu ojenti kumpaset kätensä äitiä kohti, sormet harallaan.
Kun miehen posket olivat laihat ja kurttuiset, olivat vaimon pulskat ja terveen näköiset. Avioliitto oli tullut siunatuksi useilla perillisillä. Kaksi poikaa ja kaksi tytärtä oli niistä elossa. Martti 20:n, Hermanni 15:n tienoissa, Kaisu 9. Vanhempi tytär Maijaliisa oli jo naimisissa Kuusistossa. Kaikki nämä lapset, paitsi Maijaliisa, olivat tulleet äitiinsä.
Ikäänkuin taakka putosi hänen sydämmeltään, kun hän näki, että Kaisu oli poissa, ja hän sanoi: »Suokaa anteeksi, isäntä hyvä, että nyt tahdon puhua suuni puhtaaksi. Sen tytön, jota morsiamekseni hain, tapasin tuolla ulkona, mutta hän ei ollutkaan, niinkuin luulin, teidän tyttärenne.»
Päivän Sana
Muut Etsivät