Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Helsingin laidassa olevassa Kaisaniemen puistossa istui muutamalla syrjäpenkillä kaksi vanhanpuoleista hyvin puettua rouvaa puhellen keskenään ja sen ohessa silmillään seuraten kolmea nuorta tyttölasta, jotka jutellen ja nauraen kävelivät läheisyydessä.
Laiva vihelsi viimeisen kerran ja läksi sitte matkallensa. Helsingin kaupungissa, lähellä Kaisaniemen puistoa, oli komeassa rakennuksessa Hiljan nykyinen koti. Täällä hän istui pienessä kamarissansa, jonka kiiltävissä huonekaluissa hän näki kuvansa, jos vaikka minne päin katseli.
Kaksi ulkoravintolaakin oli siihen aikaan, nimittäin Töölö, joka sijaitsi sillä paikalla, johon sitten 1850-luvulla sattuneen tulipalon jälkeen rakennettiin Hesperia, ja joka lienee ollut alemman porvariluokan ja totiukkosten usein muistama mielipaikka ja sitten vielä »Säästöpankki», matala, keltaiseksi maalattu, jotakuinkin rätiskäinen, yksikerroksinen puurakennus, joka sekin sijaitsi Töölönlahden rannalla Kaisaniemen vastapäätä.
Kaisaniemen seinien sisällä, vanhan kuuluisan Kaisaniemen ahtaiden seinien sisällä kajahti eläköönhuuto niin voimakas ja niin kiukkuinen, että tuntui kuin olisivat seinät laajenneet ja katto kohonnut. Kuvaus routavuosien alkuajoilta. Kansakoulun opettajatar istui kirjoittamassa kirjettä toisessa pitäjässä olevalle virkatoverilleen. Huhtikuussa 1899. »Rakas Anna! Kiitos kirjeestäsi!
Nuoret tulivat tutuiksi Kaisaniemen "Meripaviljongissa" eräässä hauskassa illanvietossa, jonka ylioppilaslaulun ystävät olivat panneet toimeen. Lehdet olivat jo kellastuneet, mutta syysaurinko heitti niihin kaunista valoansa. Kun seura puolisten aikana teki lähtöä, kuljettiin eri joukoissa läpi puiston kaupunkiin.
Mikään kansanpuisto ei se vielä silloin ollut, sillä kansan taajat, kaikki täyttävät joukot eivät siihen aikaan vielä käyneet missään eivätkä tungeskelleet minnekään. Kaisaniemen oli perustanut vanha vapaamuurari Granatenhjelm, joka siellä myös lepokammiossaan lepää.
Oikein lentää tahtoisi. Niin, taikka Kaisaniemen rantaan, siellä on niin hiljaista ja kaunista, sanoi Sakki. No kummanka mieltä nyt noudatan? kysyi rehtori hymyillen. Kyllä Kaivopuistossakin on kaunista, lähdetään vain sinne, kiirehti Sakki sanomaan. Satamasta sinä ehkä et välitä? En, mutta Jojun mielestä se on hauskin paikka.
Naama happamena, suu väännyksissä, koko ruumis siinä asennossa hartiat korvissa ja pää olkapäiden välissä kuin jos olisi hyvin pahaa rohtoa ottanut eikä saisi sitä alas niellyksi, töyttäilee hän ensin maneesissa seinästä seinään ja sitten Kaisaniemen kentällä puusta puuhun.
Se on totta, teillä on se viheriä Esplanadi, teillä on viileä Kaivopuisto ja Else Moser ja avara, vilkas meri. Teillä on Hesperia ja »Sirkus veden alla» ja Korkeasaari ja Kaisaniemen päivälliset musiikin kanssa. Mutta mitä se on kaikki ? Jahah! Vihdoinkin siis posti viikon päästä! Mitä ? Onko Kappeli jo avattu!? Se uusi, komea, lasiseinäinen Kappeli, jota minä en saanut nähdäkään! Totta tosiaan!
Elsa oli vähitellen ruvennut häntä suosimaan, hyvin paljon siitäkin syystä, kun hän papiksi tultuansa oli aikonut toteuttaa Matti vainajan halun mustan Aasian pakanain käännyttämisen suhteen, ja vaikuttaa kaikella voimallansa sen asian eteen. Persoonallisesti hän itse liehui Elsan sulhaisena. Kerta muutamana sunnuntai-iltana oli jokin huvi Kaisaniemen puistossa, ja sinne riensi puoli Helsinkiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät