Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Kukaan ihminen ei teitä nyt kaipaa makuuhuoneessanne, ja tästä on wielä seitsemän tuntia päiwään." Anna oli istunut liikahtamatta rytyssä wankihuoneen nurkassa. Kola oli puhuessaan hirmuista aikomustansa lähestynyt Annaan kiinni. Hän ojensi jo kätensä tarttumaan Annan wyötäiseen.
Kun vaan pimeys tuli, niin muija otti ja hiilikoukulla särki ja kaasi kaikki padat ja kattilat: kukapas muka nyt enää syömistä kaipaa, kun maailman loppu on tullut. Niin meni vellit ja kermat poroon, että kihisi.
Itse tuo puuttuvaisuus taasen, joka on varsinainen ja yksinomainen syy kaikkiin erhetyksiin ja hairahduksiin, ei kaipaa olemassa-oloonsa mitään avustamista Jumalan puolelta, se kun ei itsessään ole mikään olio; ja jos sen aiheuttavaksi syyksi oletetaan Jumala, niin ei sitä silloin ole nimitettäväkään puuttuvaisuudeksi, vaan ainoastaan kielteeksi.
Yli lentävät poloisen kulkijan pään, mi kaipaa kaunista elämätään. SYYSS
"Oi, sähkövalo missä! Autuus Italian on sävelissä!" Huutaa kansa. Juoksee keksijät, Sointujen ja valon etsijät. Kansa kaipaa, rauhatonna harhaa, Harva etsii luonnon sointutarhaa. Vihdoin neron nuppi puhkeaa, Sähkövalo puiston valloittaa. Soitto kaikuu, tuotu Italiasta, Kiihkeä kuin nuoruus hekkumasta. Vuoden kaks, on kansa kummissaan, Niin jo alkaa uutta kaipaamaan. Liian huikeaa ja konstikasta!
Leijonakin kukkaseensa Mieltyi naarasleijonaan; Uroskyyhky kultasensa Lauloi kukkaseksi vaan. Luonnon morsiamet täytti Aamukaste keväinen. Miehen sydämessä näytti Aatehelmet piillehen. Yksin, varsi kukkaa vailla, Kaipion hän tunsi vaan; Onnen keskelt' orvon lailla Viel' ei löydä onneaan. Luonnon Herra, luotu maata Eedeniksi hoitamaan, Itse riemuita ei saata, Varsi kaipaa kukkastaan.
Jemtlannin tuntureilla ovat hiukseni harmaantuneet. Olen elänyt loisena hukalla ja kontiolla. Te näette, Inger-rouva, että *minä* en teitä tarvitse; mutta sekä aatelisto että rahvas kaipaa teitä. Vanha virsi. Niin, se soi ilkeältä korvissanne, sen arvaan; mutta kuitenkin täytyy teidän se kuulla. Lyhyesti: minä tulen Ruotsista. Siellä on tulossa levottomuuksia. Taalaissa ne alkavat. Tiedän sen.
Ja kuitenkin kaipaa kirjailijakin, vaikkei virkaa, niin jotakin kantavaa oksaa; vaikkei palatsia, niin edes pienoista lämmintä pesää; vaikkei rintatähtiä, niin toki jotain suuhun pantavata. Mutta pelkällä laulamisella ei näytä varpuset joka miehen suuhun lentelevän. On siis tarpeen käytännöllisiäkin toimenpiteitä.
Kärmälälle tahdon ensin kostaa ja...«. «Sitten autat sinä minua! Sinä tiedät, että minä pidän sanani. Sinä et enää Leenaa kaipaa«. Puhua Kyöstille Leenasta oli sytyttää vihan vimma hänessä. «Ei, miten kanssani käykin, juhannusta ei Kärmälä näe!« «Sinä kysyit, mitä nyt on tehtävänä? Ensiksi syödä, sitte ... sitte lähdetään Turkuun«. «Mitä sinne?
Arvon herrat, ei sovi kertojan, joka tahtoo miellyttää kuulijoitaan, ryhtyä liian pitkiin puheisiin. Tämän tarinan aihe on sitäpaitsi niin kaunis ja moninainen, ettei se lisäyksiä kaipaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät