United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sata pistolia? Minä luulin, että sitä oli vain kahdeksankymmentä. IS
VANHUS. Oi, hyvä herrani, olen arentimiehenä ollut teillä ja isällänne kahdeksankymmentä vuotta umpeen. GLOSTER. Pois! Mene kotiis! Mene, ystäväni! Ei apus lain mua hyödytä, sua kenties Vaan vahingoittaa. VANHUS. Ettehän näe tietä! GLOSTER. Ei tietä mulla, ei siis tarvis nähdä. Ma kompastuin, kun näin. Niin usein harhaan Meit' apukeinot vie, ja ilmi-puute Eduksi usein on.
Ne lähtivät hämärissä Geisenfeldistä ja mukanaan on niillä vangittu tyttö. Ja montakos meitä on? Noin viisikymmentä pyssymiestä ja seitsemän- tai kahdeksankymmentä, joilla on kirveitä ja keihäitä. Hyvä. Ei yhtään laukausta saa ampua, ennenkuin ne ovat kolmen askelen päässä. Silloin hirnahti Bertelin hevonen, Lapiksi kutsuttu; se oli kotoisin Rovaniemeltä, pieni, mutta virkeä ja väkevä.
Tämmöisessä menossa oli aika kulunut kello kolmeen aamulla. Nyt oli pelionni itsekutakin niin wärpästellyt, että yhteiseen kassaan oli kokoontunut kahdeksankymmentä markkaa, eikä kukaan ollut woinut niitä pois korjata, waikka jokaisen sydän oli ilosta sykkäillyt, toiwossa saadaksensa korjata tuon kantarahaston.
Asua lupasi hän sen vahtimestarin tuolla mökissä, josta oli jo hommannut väen pois. Juutas Käkriäinen oli silloin äskettäin akoittunut. Oli asunut kestikievarin torpassa: tarkka mies se oli, kievari; kahdeksankymmentä possakkapäivää otti, niistä hevospäiviä niin monta kuin tahtoi.
Niin, luoja nähköön! lahjoitin, se on sanani, vakuutti Porthos, sillä hevonen maksoi varsinkin sata viisi kymmentä louisdor'ia ja tuo kitupiikki ei tahtonut minulle maksaa enempää kuin kahdeksankymmentä. Ilmanko satulaa? kysyi Aramis. Niin, ilman satulaa. Te huomaatte, hyvät herrat, sanoi Athos että Porthos on tehnyt parhaimmat asiat meistä kaikista.
Lönnrot'in täyttäessä kahdeksankymmentä vuotta vietettiin yleinen juhla hänelle kunnioituksen ja rakkauden osoitteeksi. Maaliskuun 19 p:nä 1884 kuolema vihdoin päätti hänen ikimuistettavista hedelmistä rikkaan elämänsä.
Lukkarin herrasväen ja vanhempieni välit olivat tärveltyneet, kylmenneet. Lukkarin rouvaa harmitti tyttärensä asia. Ilmi riitaa ei kuitenkaan voinut syntyä, sillä lukkari oli isälleni velkaa viisisataa kahdeksankymmentä kolme markkaa. Mutta sitä katkerammiksi kävivät mielet salassa.
Teidän on helppoa istua täällä ja sanoa noin; sata kahdeksankymmentä lieu'tä! No, mitäs se merkitsee? Ne kuljetaan. Entäs sitten? Kun olette tulleet Lilliers'iin, lähetätte minulle vaunut ja käskette palvelijanne toimittamaan ne minun käytettävikseni. Hyvä! Teillä on varmaankin mukananne joku kardinaalin määräys? On, valtakirjani.
Kahdeksankymmentä vuotta sitten ei ihmisellä vielä ollut selvää varmuutta Jumalasta tai haudantakaisesta tulevaisuudesta. Niille, joilla on korvat kuulla, ovat uudet totuudet selvinneet taivas, todellinen Olympos, on auennut niille, joilla on silmät. Katso siis ja kuule!»