Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Peipponen se puussa Hilpeästi hääri, Kiiruhteli kesän Askareissansa; Silpoja ol' suussa Niistäpä hän kääri Pienokaisen pesän Poikasillensa. Heleästi helkki Lintuin kuorolaulu, Myöskin puron tahti Tuotti huvia; Vienosesti välkki Luonnon sulo-taulu, Laineheton lahti, Täynnä kuvia.
Nyt oli puolipäivän aika, ja aurinko paistoi lämpimästi. Anni kääri heränneen lapsen ympäri riittävän tarpeeksi vaatteita ja vei hänen ulos huoneen edustalle. Kentiesi Lents jo pikaa palaa kotiin, ja sitte minä häntä hellästi tervehdän, huudan hänelle hyvää huomenta, jota hän unohti minulle sanoa, ja sanon hänelle, että kaikki välimme on hyvin.
Mutta tarkemmin katsottuaan Jojakimin rotevaa vartaloa ja pelkäämätöntä ryhtiä, jäi hän hetkeksi arvelemaan. Se hetki tosin oli hyvin lyhyt, vaan Jojakim ennätti kuitenkin sillä välin kysyä: "Kärpäsiäkö se henkiherra nyt rupee ajelemaan?" Samassa halkesi ilma, ja piiskan siima vilahti. Jojakim vältti kuitenkin iskun, tarttui sukkelasti piiskan siimaan ja kääri sen kätensä ympärille.
Hän nyökäytti ystävällisesti hyvää huomenta molemmille tulijoille ja käski heitä kiirehtimään, ettei kahvi jäähtyisi. "Mutta isä rakas, noin ohuessa takissa sinä istut kylmässä aamutuulessa!" huudahti Anna ja kääri samassa pehmeän villahuivin professorin olkapäille. "Anna on ruvennut vallan kotityranniksi", hymyili professori, "häntä pitää totella kohta pukukysymyksissäkin."
Simo otti miestä käsivarresta ja alkoi sitä nostaa pystyyn. Mies nousi. Simo näkee, että sen iho on puhdas ja hieno, kädet ja jalat hennot ja kasvot lempeät. Simo heitti kauhtanan hänen hartiolleen. Mutta eihän se saa käsiään hihoihin. Simo sovitti kädet hihoihin, vetäisi kauhtanan selkään, kääri sen kaksinkerroin ja sitoi sen sitten vyöllään kiinni.
Sydämensä ei enään tykytä minun sydäntäni vastaan. Ei kukaan saa tulla alas lisäämään painoamme. Laskekaa vaan alas köysi." Valkea leimahti ylös ilmaan, soitot valaisivat kuilun seiniä, ja lyhtyjä ynnä vahva köysi päästettiin alas. Miehet näkivät ylhäältä, kuinka hän kääri sen makaavan ympäri monin kerroin ja sitoi sen kiinni.
Mikaeli kokosi pöydältä nahanjäännökset, kääri ne tötteröön, otti valmiit pieksut, läjähytti niitä vastatusten, pyyhkäisi esiliinallaan ja ojensi rengille. Tämä otti jalkineet ja sanoi: Hyvästi nyt, talonväki! Voikaa hyvin! Kului siitä vuosi, kaksi.
Tämmöinen kaari, joka on vain yksi ainoa pieni nivel koko rakennuksessa, on jo itsessään ihmeteos. Ja sitä tuskin huomaakaan, huomiota kun on vetämässä se, mikä on jalkain alla tuolla alhaalla lattialla. Täydellinen hämmennys on ainoa, mistä pitkään aikaan pääsee selville.
Pekka kääri pian Vapun ympärille hänen vaatteensa ja otti sitten tuon avuttoman naisen syliinsä ja kantoi hänet kotiin. Siellä Heikki vaimonsa kanssa sekä Antti paraikaa hoitivat Grillsiä ja renkiä, joka virkosi tainnuksista, kun hänet oli pesty. "Kuinka on Vapun laita?" kysyivät kaikki. "Kyllä hän virkoaa", sanoi Pekka. "Vie, Pekka, hänet meille. Siellä on rauhallisempi olo kuin täällä."
Hänen on vilu, tyttöraukan, sanoi Niilo ja riuhtasi yltään harmaan sarkaviittansa, ja kaiketi on hänellä tunto niinkuin muillakin, vaikka hän onkin noita. Näin sanoen Niilo kääri viittansa tytön ympärille ja tarttui häntä uudestaan kädestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät