Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. tammikuuta 2026
Elämän ehtoolla, jonka kuluessa niin kiihkeästi olen etsinyt pientä totuutta ja fyysillistä alkusyytä, alan helliä, en sitä, mikä niistä loitontaa, vaan sitä, mikä käy niiden edellä, sekä varsinkin kaikkea, mikä ulottuu hiukan niistä ulommaksi."
Silloin saa Lid-tynkkä vaan pureskella kynsiään hänen peräänsä! Sittenpä saa hän hävetä oikein luuta silmillä siitä, että hänellä on ollut niin suuria ajatuksia. Hah, hah, kyllä se nyt kuitenkin toisin käy! Ja Gunhilda nauroi ilosta. Nyt ei hän voinut olla sisällä, vaan meni ulos heikkalehtamaan ja mietiskeli mietiskelemistään, kunnes hän vihdoinkin pääsi ihan selville siitä, että asia oli niin.
Käy sillanteen luo, alennetulla äänellä: Onkos tästä mennyt äskettäin ... kuinka sanoisin ... muutamia pitkän matkan tekijöitä? Sen näköisiä? IS
Me näemme ulkona monenlaisten heikkoin kasvien käyttävän turvanaan isompia kasvia ja niiden puutteessa muita esineitä. Rajuilmain ja myrskyin raivotessa kallistauvat ne niiden suojaan. Näemme astioissa kasvatettaville kukilleki asetettavan jonkun sauvan eli varvun turvaksi. Mutta kuinka käy ulkona oleville kasveille silloin, kun ei ole mitään turvaa, kun myrskyt raivoavat?
Elähän nyt suutu, veli kulta, että minua näin naurattaa ... tupakoikaa te vain ... eikähän todella taitaisi ollakaan ihmiskunnalle hyödyksi, jos yht'äkkiä herettäisiin juomasta ja tupakoimasta ... mistäs varat saataisiin, niinkuin Toppo sanoo ... jaa, niin, oletko käynyt »Työmiehen vaimoa» katsomassa? En minä semmoisia roskakappaleita! No, no, terve nyt sitten! Käy talossa!
"Mutta puhuivathan ihmiset, että sinulla oli joku, Marit? Kuinka sen asian käy?" "Arvattavasti se ei käy laatuun sitten", vastasi Marit samalla kylmällä äänellä. "Oi, sinä lasket vaan leikkiä", sanoi neito ja nauroi, " hyi, älä toki tuijoita minuun tuolla lailla, näyttää kuin minä sillä sinun täytyy kuulla että se on ihanata Marit. Niin, niin, odota vaan huomiseksi, niin minä ripitän sinua.
Ehtoopäivällä kun taas oli senlainen kuulatuiskun välihetki, niin eräs pahoin haavoitettu meidän komppanian sotamies, joka oli hirveissä poltteissa haavainsa tähden eikä enää voinut itseänsä kääntää mihinkään päin, näkemään tappelun laatua, kysyi tovereiltaan: "miten käy, voittaako meidän puoli vai häviääkö?" "Kyllä me voitolla ollaan", vastaa kumppani.
Tokkohan vielä osaan laulaa säkki seljässä? Mä olen Mylly Matti, mä Yöt päivät hyörin myllyssä... Ei, ei se enää käy. Heittää säkin pois. Samapa se onkin. Minulla on nyt kaksi reipasta poikaa, jotka kohta kelpaavat myllyrengeiksi. Kaksitoista vuotta siitä nyt on, kuin minä sain ne huimapäät, ja kaksi vuotta sen jälkeen syntyi pieni, tottelevainen Liisamme. Jumala siunatkoon lapsia.
Muutamat ovat kyllä laiskoja lukemaan ja saavuttavat kuitenkin kinkerissä erinomaista mainetta, heillä kun on tavaton muistin lahja. Sitä vastoin käy toisille aivan hullusti, vaikka ovat olleet kymmenen kertaa ahkerampia, mutta ovat hatarapäisempiä ja vielä lisäksi arkoja ja pelkureita, niin että vapisevat papin tahi lukkarin edessä kuin kahila virrassa eivätkä saa suutaan auki.
TUOVILA. Voinko minä siis täällä "ottaa haltuuni omani." Voi, kuinka onnellinen silloin olisin! AINA. Aivan kernaasti minun puolestani, mutta TUOVILA. Mutta? AINA. Nyt heti se ei käy laatuun. TUOVILA. Miksikä ei? AINA. Se on aivan mahdotonta. AINA. Mutta mikä teitä vaivaa! Te kalpenette! TUOVILA.
Päivän Sana
Muut Etsivät