Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
"No niin", virkkoi isäntä, "katsos vaan, miten kävikään hyvästi!" "Hohoi-jaa!" huokasi emäntä, ja taisi hänen esiliinansa samassa saada jotakin tekemistä hänen poskiensa kanssa. Mutta vanha mummo istui sängyn laidalla, ruumistaan heilutteli ja puheli pienelle tyttöselle: "Katsos, lapseni; niin se käy, kun ihminen kostaa; mutta kosto onkin Herran Jumalan."
Hänen aikomuksensa oli sisältä-päin avata ovet alhaisolle, mutta kun piilostaan kuuli virren suloiset sävelet, hänen sydämensä niistä niin ihastui, että hän päätti kuulla loppuun asti, ennenkuin kokousta häiritsisi. Mutta kuinka kävikään?
Mutta mitenkäs kävikään? Kuin hän sen jälkeisenä päivänä istui suuren hallituspöytänsä ääressä ja valtakunnan korkeimmat virkamiehet alkoivat puhua tärkeistä asioista, huomasivat he, että kuningas alkoi nyökkäellä ja siihen hän nukkui istualleen kuninkaallisessa arvokkaisuudessaan. Sentähden minä arvelen, että meidän pitää tehdä niinkuin luonto tahtoo.
On minusta ihmiset ennenkin niin paljon tyhjää puhuneet, niin puhukoot vaan lisää, ettei jäisi mieli pahaksi. Niillä puheillaan heitti Laara kosijamiehensä, joka jäi yksinään aprikoimaan, miten kävikään tämä yritys. Tahtoi vähän karvastella mieltä nuo halveksivat soimaukset ja pilkalliset pistelyt, mutta ehkei se aivan niin pahasti ajatellut kuin sanoi.
Sinun isäsi oli, niinkuin tiedät laivuri; hänellä oli vähäinen huone Bremen'issä ja sen lisäksi haaksi, jolla hän rehellisesti elätti itseänsä. Jospa vaan hän ei olisi antanut houkutella itseänsä parantamaan tätä yksinkertaista tilaa, jossa me elelimme aivan onnellisesti ja tyytyväisesti! Mutta kuinka kävikään. Sinä olit juuri seitsemän ja Vilho viiden vuoden vanha, kun kiusaaja lähestyi isääsi.
Tavallisimpia kepposia oli se, että hän, kun joku juuri oli istua, sieppasi tuolin pois. Siitä mätkähti istuja "tasapohjin tantereesen"; ja yleinen nauru helskyi huoneessa, jotta nuoha orsista rapisi. Kerrankin muutamana aamuna oli Maija piika, jo muutaman tunnin valvottuaan, heittäytynyt uudestaan vuoteelle, noin vain kuten sanotaan päivän tuliaisille. Mutta kuinkas kävikään hänen noustessaan?
Niille naurettiin, niitä pilkattiin mielettömiksi hulttioiksi ja oltiin toiselta puolen iloiset siitä, että ainakin tuossa oli kaksi aatetta, joiden vaunujen eteen ei toki tarvinnut väsyneen miehen valjastautua. Vaan kuinka kävikään?
Sydämeni tilaa en osaa kuvata, mutta se joka on samallaista onnea kokenut, käsittää sen parhaiten. Syyskesällä tuli Mikko Ala-Anttila minua pappilaan hakemaan kuuluutuksiin panoa varten ja marraskuulla piti olla häät. Kun ajoimme pappilaan, tunnustin hänelle rikoksen, jonka olin lapsena tehnyt. En tiedä, kuinka se kävikään niin helposti, ilman epäilystä, ilman takertumista.
Huomasivat maassa hevosen raadon ja laskeutuivat sen ääreen. Korppi heti nokkimaan ja kiittelemään. Kotka nokkasi kerran, nokkasi toisen, mutta viittasi sitten siivellään ja sanoi: ei ole raadosta kotkan syötäväksi; paras on kerrankin juoda kylläkseen tuoretta verta; kävi sitten kuinka kävikään! Miltä sinusta näyttää kalmukkilainen satu?" "Huvittavahan se on", vastasin.
Kannelle ennätettyäni näytti mainitsemani mies huomaavan tarkotukseni. Hän katsahti minuun halveksivaisesti, kun olin varokseni köyden käsivarteeni sitonut, ja jupisi: "Minä en ole pelkuri, niin kuin Ruchin Finn; köyttä en tarvitse tuollaiseen työhön." Hän nousi mesaaniraa'alle, teki tehtävänsä kuin kunnon mies ainakin ja paljoa helpommin, kuin minä. Mutta, Herra armahtakoon, miten kävikään!
Päivän Sana
Muut Etsivät