Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Samassa tuokiossa syöksyi isäntä esiin ja tarttui oikeaan käsivarteeni. Rouva siunasi itseään, ja minä tein jotain päinvastaista. Mutta minkä minä taisin ylivoimaa vastaan? Ennenkuin tiesinkään makasin sängyssäni liikkumattomana. Isäntä piteli kiinni jaloista, tohtori käsistä, ja rouva kantoi suuren jääpussin pääni päälle.
Kun kaikki neljä illalla lähdimme ulos kävelemään, pusersi hän ohuen kätensä kiinni käsivarteeni, niinkuin vieterin, ja pidätti minua, siksi kuin Steerforth ja hänen äitinsä olivat astuneet niin pitkälle, etteivät voineet kuulla, ja silloin hän puhutteli minua. "Te ette ole moneen aikaan", lausui hän, "käyneet täällä.
Nojau käsivarteeni ja menkäämme järvelle päin. Vaan sinä näytät niin vakavalta." Hän olikin vakavalla mielellä; hän ajatteli vanhaa Briitaa, ja häntä suretti, että Villiam, joka soi kaikille niin hyvää, ei ottanut selkoa asioista eikä pitänyt huolta siitä, että ainakin hänen omilla alustalaisillaan olisi hyvä olo. "Katso, Greeta, tämä on minun venheeni; toisella kerralla voimme purjehtia.
Silloin, kun juuri vertasin kelloani asemakelloon, tarttui joku käsivarteeni ja ääni kuiskasi korvaani: Oletteko te veturinkuljettaja, joka lähtee tätä ylimääräistä junaa viemään? Puhujaa en ollut ikänä ennen nähnyt. Hän oli pieni, mustanverinen mies, paksu kaulavaate kaulassa, siniset silmälasit, musta, tuuhea parta, hattu silmillä.
"Tunnetko Mathew Wilsonin?" huudahdin. "Hänet olet pian kohtaava. Saanko siis kutsua tänne toverini, jotka vähän matkan päässä täältä odottavat apuanne?" Hän näytti vieläkin epäilevän, tarttui käsivarteeni, koettaakseen olinko henki vai maallinen olento.
"Siellä kotona on niin kolkkoa, Juho, ja minä olen niin väsyksissäni." "Oletko väsyksissäsi?" Ensi kerran Juho nyt kuuli hänen valittavan tahi itsestään puhuvan; hän katseli Mariaa ja tuska hänet valtasi. "Oletko kipeä?" hän ikäänkuin heräsi, "olet niin kalpea nojaudu käsivarteeni." "Kiitoksia! en minä kipeä ole, vaan väsyksissä."
Se, sanoi hän, tarttuen taas kiinni käsivarteeni ja katsoa tuijotellen olkapäänsä yli, se tapahtui juuri vuosi takaperin. Kului sitten kuusi, seitsemän kuukautta, ja minä olin jo säikähdyksestäni ja mielenliikutuksestani tointunut, kun yhtenä aamuna, päivän koittaessa, seisoin ovella ja luotuani silmäni punaiseen lyhtyyn päin, näin kummituksen uudestaan. Hän vaikeni minuun tuikeasti katsoen.
Minä näin hänen ensikerran kalpenevan. "Onko se mahdollista? Puhutko totta? Sitten olemme hukassa!" huusi hän käheällä äänellä. Ja epätoivoon joutuneen tavalla tarttui hän vasempaan käsivarteeni niin rajusti, että luulin sen sijaltaan irtautuvan. "Tony!" sanoi hän. "Jos sinä jäät eloon, ja minä hukun, niin pelasta kaikin mokomin paperisalkkuni.
Samassa tuo lumous, joka oli häntä siteissään pitänyt kukaties kuinka kauan? näkyi kadottaneen voimansa ja hän palasi tosimaailmaan. Hän kääntyi puoleeni yhtä äkillisesti kuin tiikeri hyökkää saaliinsa kimppuun ja tarttui käsivarteeni. Kerroin teille, että ennenkuin astuin ystäväni kamariin, oli mieleni jo ollut raskas ja levoton.
Ohitse kulkiessamme katselimme toisiamme tarkasti eikä juuri suosiollisesti. "Täti", sanoin minä kiireesti. "Tämä mies häiritsee teitä taas! Antakaat minun puhua hänen kanssaan. Kuka se on?" "Lapsi", vastasi tätini, käsivarteeni tarttuen, "tule sisään äläkä puhu minun kanssani kymmeneen minutiin". Me kävimme istumaan hänen vähäiseen vierashuoneesensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät