Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hän kopautti muutamalle ovelle. "Kuka p le siellä kolisee?" ärjäsi muuan karkea bassoääni. "Suokaa leposijaa kipeälle", virkkoi Helena, joka tuskin jaksoi puhua. "Tämä ei ole mikään lasareti!" karjasi nyt hieno naisääni edempänä. Helena hoiperteli kadulle. Päivä jo koitti. Muuan vaimonpuoli kulki kadulla ja näki Helenan. "Te olette kipeä", hän virkkoi. "Olette kai kaupunkilainen?"
Hän kiiruhti nyt hänkin siistimään pukuansa, mutta huomasi alakuloisuudekseen, ettei hänen sortuuttinsa istunut, että hänen housunsa olivat kuluneet ja polvista laskoksissa, että hänen kaulahuivinsa oli vanha ja vaalennut, että hänen karkea, punainen tukkansa ei taipunut harjan tahdon mukaan ei koskaan tule hänestä hienoa ja miellyttävää, kuinka koettaneekin, ja nuo onnettomat tuuheat kulmakarvat ja harmaat pienet silmät
Ruusukamariin se mies! huusivat toiset. Leo-veikon asema näytti arveluttavalta, ja samoin ja se oli pahempi näytti arveluttavalta kuninkaankin asema. Eikö täällä ole yhtään ylioppilasta? kuului epäonnistuneen puhujan karkea ääni melun läpi, sillä hän alkoi joutua ahdinkoon vaarallisten uutistensa vuoksi.
"Sanalla sanoen", jatkoi Norine epätoivoisena, "hän ei voi sanoa, että lapsi ei ole hänen. Se olisi liian karkea valhe. Hänen tarvitsee vaan laskea kuukaudet, ja asia on päivän selvä. Minä olen tehnyt omat laskuni ja voin todistaa hänelle kaikki milloin tahansa. Tehän tiedätte, että minä en voi valehdella näin tärkeässä asiassa.
Jo laulaessa oltiin kuulevinansa piiskan-näpäyksiä ulkoa. Nyt laulun tauottua antoi uusi piiskan-näpäys itsensä selvästi kuulua ulkona asuinhuoneen edustalla. Kirkkoherran rouva aukasi akkunan ja huusi ulos yön synkeydessä: "onko siellä kukaan?" "Juu, juu mutta!" vastasi karkea miehenääni. Laulusta lämmittynyt kirkkoherran rouva sulki äkkiä akkunan kylmältä yö-ilmalta.
Se ei ollut Jumalan tarkoituksen mukaista, ei hänen tahtonsa toteuttamista. Minä, minä olen syntiä tehnyt, kohosi tunnustuksena Eilert Olsenin sisimmästä, mutta siinä tunnustuksessa ei ollut kirpeän katkeruuden kärkeä. Suuri rakkaus oli avannut hänen silmänsä. Sentähden se ei haavoittanut.
Pöydälle oli katettu karkea pöytäliina, servietin asemasta oli pesuliina koruompeluksilla, ja pöydällä oli sangattomassa soppavadissa potaattisoppaa sen saman kukon kanssa, joka oli oikonut milloin toista milloin toista mustista jaloistaan ja nyt oli leikeltynä, palasiksi hakattuna, monin paikoin vielä karvaisena.
"Sillä paikka on nyt kerran sellainen", puhui hän lopuksi, "että me työmiehetkin olemme ihmisiä, vaikka ylhäiset ihmiset luulevat, että meillä on toisenlaiset ajatukset, niinkuin meillä on käsissä karkeampi nahka. Mutta nähkääs, karkea nahka tulee raskaasta työstä, se on ulkonaista, eikä se vaikuta ollenkaan ihmisen mielenlaatuun.
"Se näyttää niin runolliselta ja viehättävältä kukkinensa ja linnunhäkki keskellä!" "Se on meidän huoneemme", vastasi Cecilia nauraen. Hän seisoi hetkisen vaiti ja katseli miettiväisesti kenkänsä kärkeä, sitte käänsi hän silmänsä ylös ja sanoi nopeasti. "Ettekö tahdo syksyllä tulla tervehtimään meitä ja itse näkemään, onko meidän kotimme hauska?"
Mutta, oi! hän oli perin armoton mies, tuo Scrooge! kiskova, kiristävä, kaappiva, haaliva, ahne, vanha synnin-orja! Kova ja karkea, kuin limsiö, josta ei mikään rauta koskaan ole iskenyt lämmittävää tulta; Salakielinen, itseänsä hillitsevä, ja yksinänsä, kuin huuhka.
Päivän Sana
Muut Etsivät