United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se päästi lyhyen, katkonaisen karjunnan, nujersi lapsen käpälänsä iskulla, otti isän pään kitaansa ja murskasi sen silmänräpäyksessä. Tämän nähdessään kaikki muut jalopeurat karkasivat kristittyjen kimppuun. Muutamat naiset eivät voineet pidättää pelästyksen huutoja, mutta pian heidän valituksensa hävisivät kättentaputusten myrskyyn.
Kai tiesit, kun saavuit sa taistelohon: väkevämmän on ens isku, se kuuluu mulle!» Käpälänsä hän nostaa jo hirmuisen, toki eelle sen uron ehtivi raikuva rauta, tuli tutkaimesta sen leimuaa, pedon tavoittaa, ei enää voima sen auta, alas kuiluun jo vierii sen pärskyvä pää; näin päättyvi tää, oli Horna hirviön hauta. Ah, ei!
Tunsin itseni täysin muserretuksi. Ajatteleminen on aina ollut minulle vaikeata, virkahdin sitten hiljaisesti. Se saattaa johtua siitä, ettei minun pääni ole oikein luotu sitä varten. Musti katsahti osaaottavasti minuun ja ojensi sitten hyväntahtoisesti minulle käpälänsä. Ei se ollut aivan helppoa alussa minullekaan, lausui hän sitten rohkaisevasti.
Vähitellen veren haju ja revityt ruumiit, joita arena oli täynnä, kuitenkin rupesivat vaikuttamaan. Petojen liikkeet muuttuivat levottomiksi, selkäharjakset nousivat pystyyn ja sieramet särpivät ahneesti ilmaa. Yksi pedoista kävi äkkiä kiinni naisen ruumiiseen, jonka kasvot olivat mäsänä, laski käpälänsä ruumiin rinnalle ja rupesi tällä tavalla kielellään nuolemaan hyytynyttä verta.
"Tuon elävän käpälä," sanoi hän, "on hyvä välikappale kynsi-ajosta vastaan." Ja hän otti puukkonsa. "Kärsiväisyyttä," sanoi kettu, "parempi on elää kolmin jaloin kuin kuolla nelin." Ja hän antoi leikata käpälänsä, äännähtämättäkään. Lopuksi tuli nainen kävellen, lapsi sylissä. "Tuonpa elävän hampaista," sanoi hän, "saan minä kaulanauhan, joka varjelee pikku poikani pahalta silmältä."
Sillä ei ole muuta työasetta kuin kielensä, suunsa, käpälänsä, mutta sen kieli on liian lyhyt, sen käpälät ovat heikkoja ja sen leuat voimattomia.
Juuri kun karhu hyppäsi uhrinsa niskaan, antoi Pentti sille kirwespohjalla semmoisen paukauksen, että mesikämmen katsoi parhaaksi heittää saaliinsa rauhaan ja kääntyä päin tuota uskaliasta, joka aiwan tarpeettomasti oli sekaantunut asiaan. Hetki oli waarallinen, sillä otso nousi, kauheasti karjaisten, kahdelle jalalle ja lewitti kauheat käpälänsä ja kyntensä lewälle.
Koira veti päänsä pois hänen käsistään, aivasti, meni takaperin pöydän alta pois, aivasti taas, juoksi uunin viereen ja laski käpälänsä kuonolle. Tohtori ajatteli itsekseen että Jansen'in kyyneleet olivat hyvin suolaiset. Hetken äänettömyys vallitsi. Minä en tiedä mitä syytä teillä on hävetä suruanne minun läsnäollessani! sanoi tohtori. Ei seurannut mitään vastausta.
Kuullessansa nimeänsä mainittavan pystytti Stumpy korviansa ja heilutti häntäänsä. "Stumpy-parka", sanoi Bolton, "et tiedä, että olet rumin koira koko Newyorkissa, mutta toki olet hyvänluontoisin kaikista". Stumpy näytti erittäin onnelliselta tätä kuunnellessansa ja asetti rumat käpälänsä Bolton'in polville.