United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
SINIKKA: Se on niin ruma. Etkö anna minun ottaa sitä? LALLI: Se ei lähde. Se on kasvanut kiinni päähän. SINIKKA: Kiinni? LALLI: Olen koettanut ottaa sitä pois. SINIKKA: Hyytynyttä verta se on. Minä sulatan sen. LALLI vaipuu väsyneenä rahille. INKO: Oletko tappanut pyhän miehen? Korvani koskena humisevat. Verikoskena! Nyt ne ovat tehneet hänet murhamieheksi!
Pehmeitä korppuja, joissa oli alkaalipilkkuja, hapanta hiivaleipää rasvassa kiehunutta ja sitten hitaasti hyytynyttä lihaa ja ennen kaikkea anteeksiantamaton synti, eltaantunutta voita! Kuinka usein toivoinkaan, nähdessäni kaikkea tätä kamaluutta, voivani näyttää ja opettaa ihmisille, mitä herkkuja olisi saattanut valmistaa näistä oivallisista aineksista!"
Vähitellen veren haju ja revityt ruumiit, joita arena oli täynnä, kuitenkin rupesivat vaikuttamaan. Petojen liikkeet muuttuivat levottomiksi, selkäharjakset nousivat pystyyn ja sieramet särpivät ahneesti ilmaa. Yksi pedoista kävi äkkiä kiinni naisen ruumiiseen, jonka kasvot olivat mäsänä, laski käpälänsä ruumiin rinnalle ja rupesi tällä tavalla kielellään nuolemaan hyytynyttä verta.
Sankarien haudalla, talvella 1918 käydyn Suomen itsenäisyystaistelun sankarien, nuokkuivat verenpisarat: toiset vaaleanpunaiset tai valkeat, toisten sisimmäiset terälehdet mustanpunaiset kuin tosissaan hyytynyttä verta. Kukkien ympärillä on kasassa seppeleiden nauhoja, jotka ovat hautakummun keltaiseen hiekkaan tahrautuneet ja kosteat heinäkuun hiljaisesta sateesta, koko kesän sateesta.
Englannin, Ranskan ja Italian voi on hyytynyttä kermaa, joka säilyttää maussaan kerman makeuden. Sitä kirnutaan joka päivä, eikä väärennetä suolalla. Amerikassakin valmistetaan tosin erästä suolansekaista voilajia, joka tavallaan pitää paikkansa Englannin ja Ranskan voin rinnalla. Moni pitää sitä parempanakin, eikä se suinkaan huonoa olekkaan.
Arvokkaan ja kauniin, kiharaisen päänsä: kellertävistä hiuksista hän sen tunsi. Mutta se pää oli leikattu poikki: kaulasta valui vielä hyytynyttä verta ... valui niin kuin suonet olisivat kaulasta yhä riippuneet. Ja kuitenkin: tuo pää oli elävä! Se puhui! Sakris itse näki oman päänsä ... vaikkei hänellä ollut enää päätä eikä siis silmiäkään.
Vasta huomenaamuna rovastinna toimitti renkinsä katselemaan sitä tapahtumapaikkaa, näkyisikö siellä mitään viestiä pahantekijästä. Rengit sinne osasivatkin aivan hyvin niitä rovastin yskimiä verijälkiä myöten. Mutta siellä ei näkynyt mitään muuta kun se nurinniskoin makaava koira, pää kahtena palana ja petäjän juuressa lätäkkö hyytynyttä sylkisekaista verta ja rovastin vaatteita toisella puolen.
Oli jotakin muutakin, jota olisi tahtonut muistaa, josta ponnisteli pääsemään selville, niin että päätä särki, toista puolta heikosti särki, toinen oli turto ja tahmea, niinkuin olisi ollut täynnä vierasta, hyytynyttä verta. Jotakin oli tapahtunut, mitä? Mikä siitä tuosta lattiasta on palkin murtanut? miksi on tupakkahakkuri sillan alla? Silloin hän muisti sen.