Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Minä huudahdin ilosta, avatessani paperin valkoisena, vähän keltaiseen vivahtaen riippui tuoksuva kukka varressaan. "Ah, varokaahan toki hiukan pukuani, Loviisa! Revittehän pitsit rimsuistani!" huudahti Charlotte samassa kiukkuisesti ja veti kankean puvun kahisevat poimut likemmäksi.
Sanankuuliat näyttävät olevan hyvillään, kun vaan pääsevät pois, ja jo ennenkuin siunaus on luettu, silkit kahisevat ja vaatteita järjestetään levottomuuden merkkinä, ja tuskin on viimeinen sana kajahtanut, ennenkuin useammat nousevat liikkeelle; herrat kiiruhtavat panemaan hatut päähänsä ja näyttävät kilvan koettavan päästä ulos kirkosta.
Kyllä minä siihen tuumaan taivun, sanoi Mikko naurusuin hypäten makuulta ja lähti kävelemään viikatteitten luokse. Mikon mukana kävellessään Janne potki heiniä ja sanoi: Kas sitä! Heinät jo päällisin puolin kahisevat. Edellä se olisi, jos nyt niitä ruvettaisiin hajoittamaan. Niin on. Edellä on ennen tehty, mukautti Mikkokin. Päivä oli puolen rinnassa, kun Halli ilmestyi niittäjäin luo.
Ja un herkesin, vuorivirta, joka syöksi kallioin ylitse minun vieressäni, kahisevat ruohot, notkuvat kukat, humisevat metsät, lainehtiva järvi, vihantavat kunnaat ja juhlalliset lumivuoret takana kaikki näyttivät yhtyvän kööriin. Ulrich Zwingli, jonka seurassa nykyisin olen viettänyt monta päivää, vaikuttaa kummalliselta, elähyttävällä tavalla kaikkiin.
Kaikkeen sitä tottuu... Ja mihin tottuu, sitä ei enää sen tarkemmin ajattele, eikä huomaa. Miten somasti nuo helmat kahisevat... Katsokaa Kreeta!... näin vaan!... näin!... Ja sitte minä kumarran syvään ... näin... Sepä vasta somaa! Näin ne kahahtavat lattiaan ... katsokaa! Voi herran terttu sinua, Johanna!... Miten sievältä ja kultaselta sinä näytät ... saisi nyt joku muukin olla näkemässä!
Sen tehtyään on hänestä kuin olisi hän kiertänyt aseen vihamiehen kädestä, hän käy yhä rohkeammaksi, potkaisee raamatun alas lattiata pitkin menemään, niin että lehdet kahisevat, ja ruiskauttaa maljan sisällön alttariseinälle. Jotakin narahtaa, tuulenpuuska tunkee kirkkoon ja sammuttaa kynttilän. Taas narahtaa samalla lailla ja paukahtaa. Se oli kai luukku, joka avautui ja sulkeutui.
Lattia oli likainen ja kostea syksyisestä loasta tai sylestä ja pöytä huleisillaan jotakuta löyhkävää nestettä, joka ei varmaankaan ollut vettä. Kähisevät mies-äänet sekaantuivat vähän väliin tuolla täällä remahtaviin naurun hohotuksiin. Puolikymmentä paria pyöri viulun äänen mukaan keskellä huonetta, toisiaan survien, ja kaikki olivat mitä herttaisimmalla tuulella, niin naiset kuin miehetkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät