Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Soo... Vai jo Lehikoisenkin tyttö... Vai jo juoksee Lehikoisenkin Laila! Ka, jos se hyvinkin auttaisi. Noo ... hyvä... Mestari Luukas saarnaa ensi pyhänä, jotta koko kylä on pukeutuva säkkiin ja istuva tuhassa. (
Ja isäkin oli saanut puhelut puhelluksi ja meni jo pääasiaan, ilmoittaen: »Ka jos sittä otat täänii miun pojan tänne oppiis, niin tottapahaan niillä lisäpalakoilla sittä aina sovitaan.»
Niin kuin nyt tääkin pahan hengen lanka ... tää telehvooni, murahti siihen Antti Juhana. Ka rikkoneetpa ne ovat sen nyt, oikasi lautamies. He eivät tienneet, että sen olivat rikkoneet juuri Antti Juhana ja Urho Ernesti, vaan tulivat juomaan. Piippu ikenissä murahti siihen Antti Juhana: Ka joutikinpa tuon rikkoa ... rikkoa... Jouti, vahvisti Urho Ernesti.
Ja taas hän nauroi että vatsa hytkyi. Ka... Tuota! hölmistyi Ropotti tyyten viisauttansa ja töllötti Osiipan oikeana veljenä. Mutta Iivana teki asiasta ruton lopun, ilmoittaen Ropotille äkkiä: Vot, Ropotti... Valjai!... Kapakkaan mennään, ryypätään!... Valjai! Ja niin he tekivät. Miehissä työntyivät he kyläkapakkaan ja juomingit laittoivat.
Astuessaan portista pihaan, tuntui aivan kuin olisi käynyt asumattomaan erämaataloon, josta kaikki mikä elävää henkeä kantaa on paennut. Eräässä nurkassa keksii hänen silmänsä kaksi lasta, jotka siellä jatkavat kesäistä leikkiään. Sulettu porstuanovi avautuu ja se nainen näyttäytyy. Ka isäntäpä! Päivää. Päivää! Jaakko Jaakonpoika aprikoi, että mitä hän selittää tulonsa syyksi.
»Ka, olokoon männeeks!» sanoo Väntti hetkisen päästä ja ojentaa Falkille kätensä. »Me tässä kaikkein nähden puramme vetomme», Falkki selittää, »ettei kenenkään tarvitse meitä syyttää. Toinen asia on suostuvatko laskumiehet senvuoksi kilpailuaan heittämään se on nyt heidän asiansa!» Kaikkein silmät kääntyvät kilpailijoihin, jotka seisovat vastakkain, kumpikin sakkinsa ympäröimänä.
»Ka näinhän minä, mutta luulin, että siitä kerkiäisi...», jämästeli Erkki vastaukseksi. »Ihan hupelo se on koko mies», lausui taas muuan tukkilainen, ja toiset nauroivat. Erkki parka oli hölmeissään ja tukkilaiset yhä jatkoivat ivaansa. Mutta Jussi nousi lautalle ja tervehti sitä pulskaa poikaa. Tämä oli Jussin tuttavia ja lisäksi kaimamiehiä, sukujansa Piipponen.
Mutta täytyyhän sinun sentään myöntää, että... LALLI: Minä annan rauhan muille, kun vaan muut minulle antavat. Ymmärrätkö? TUURA: Ka, ka, tietysti. Kuinka en ymmärtäisi? Mutta kun koko heimo, näetkös... Siksi en myöskään heimon käskystä ota murha-asetta. TUURA: Etpä et. Mutta... LALLI: Miksi minun ei anneta olla rauhassa? TUURA: Sitä ei kukaan voi sanoa. Mutta ne muut
»Niin on... Kyllä onkin työväkeä tarvis paljon on tässä töitä...», koetti hän vastata niin hyvin kuin taisi. »Ka niin, ja sen hauskempoo voan, kun vielä nuin vanahalla iällä. Onko sitä isännällä jo paljonnii ikkee?» Uutela pääsi ikäänkuin naurahtamaan: »Mitäs minulla vasta keski-iässä ei vielä täyttä seitsemääkymmentäkään.» »Paljo sitä meinootta elleekin», nauroi Rimpiläinen.
Uteliaana tiedusteli jo Anna Doroteea: »Mitee se mestarj sano?» »Ka sanohaan tuo!» yritti mies selittää, mutta töksähti siihen. Ajatuskyky teki tenän. »Mitee se sano?» yltyi vaimon uteliaisuus. Nyt sai jo Jussi pääkoneistonsa jotenkuten käyntiin niin että voi ilmoittaa: »Ka sanohaan tuo siitä tulevan hyvän lukumiehen.» Se oli ilosanoma äidille.
Päivän Sana
Muut Etsivät