United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laiva vääntelihe vihaisissa kuohulaineissa kuin haavoitettu käärme. Välin kohosi se melkein pystysuoraan ylös laineen syrjää myöden, niin että olisi luullut kölin ylöspäin kääntyvän. Toisinaan laskeusi se yhtä tulisella vauhdilla laineen harjalta alaspäin, siksi kunnes sieltä toinen sen ylöspäin kääntymään pakotti.
Taloudenhoitajan läsnä olo herätti hänessä saman tunteen kuin käärmeen läheisyys tavallisesti herättää useimmissa ihmisissä: he kammoksuvat, vaikka tietävätkin, ett'ei käärme ole myrkyllistä laatua. Erittäinkin kiintyi everstiluutnantin huomio herra Mörk'in ääneen ja joka kerran, kun kuuli tämän puhuvan, mietti hän: Varmaankin olen kuullut tämän äänen ennen, mutta milloin ja missä?
Tässä on avain suulla, ei minun tarvitse muuta kuin vääntää se ympäri ei ole murtovarkautta, jos menen ylös ja vien luotettavaan kätköön sen, mikä oikeastaan minulle kuuluu." Minä en käsitä, miten minun onnistui niin nuolennopeasti luikahtaa hänen ohitsensa, temmata avain sala-oven suusta ja pistää se taskuuni. "Käärme", kähisi hän hampaittensa välistä.
Pitemmittä mutkitta pisti Maija kätensä Matin käsikoukkuun ja alkoi kävellä leppasta Matin kanssa kynkässä muiden jäljessä. Matista tuntui siltä kuin käärme olisi koskettanut häneen; olipa vähältä, ett'ei hän vetäissyt kättään pois ja työntänyt Maijaa pois luotaan. "Mitenkä sinä nyt saatat tämmöisen maankulkijan kanssa rinnakkain kävellä", sanoi Matti kolkosti.
"Jos Käärme ja minä voisimme uida koskessa olevan toisen ruuhemme luokse ja tuoda sen takaisin, niin katsoisin vesitietä meille varmimmaksi." "Niin, jos se olisi mahdollista; ja kuitenkin olisi se helposti tehty, niin pian kuin tulee vähän pimeämpi. No niin, kun ajattelen kersantin tytärtä ja hänen lahjojansa, niin luulenpa kuitenkin tätä melkein paraaksi.
Tämä päätös tuli hänen hurmautuneesen mieleensä kuin valotornista valo loistaa yli meren; pimeys kyllä jälleen pääsee valtaan, mutta suunta on selvässä. Vihdoin alkoi päivä koittaa tunturein kohdalla, ja yö vaipui maahan, hiipien kuin käärme mättäiden välillä, mutta päivän hohde valaisi erästä vapisevaa lehtipuuta ja herätti pikkulinnut sen latvassa.
"Käärme tahtoo näyttää veljelleen, miten on oltava viekkaana". Nuori merimies huomasi samassa vihollisen hahmon, ja tämä kammottava totuus säpsähytti häntä. Käsittäen välttämättömäksi kaikessa luottaa Delavaripäällikköön, seisahtui hän ystävänsä varovasti mennessä sille suunnalle, johon Irokesi oli kadonnut. Seuraavassa tuokiossa tuli tämä kuitenkin uudelleen heitä vastaan.
Hänen pelkonsa oli tavaton hänen siinä istuessaan portaalla, kykenemättä liikkumaan vähääkään. Mutta, tuumi hän hetkisen tuskallisen hiljaisuuden perästä, jos se on käärme, miksi se pysyy noin liikkumattomana yhdellä paikalla? Kreivi kohotti jälleen lyhtyä ja tuijotti eteensä. Ei käärme kiillä tuolla tavalla ... sehän on kuin jonkunlainen hopeinen kaula!... Jaa, kas nyt minä tiedän.
Totta totisesti, hän puhui sangen hyvää käärmeestä; mutta joka uskoo kaikkia, mitä ihmiset puhuvat, häntä ei auta puoletkaan siitä, mitä he tekevät. Mutta joka tapauksessa on tavatonta, että tuo käärme on yksi omituinen käärme. CLEOPATRA. No niin; nyt hyvästi, ja mene! TALONPOIKA. Toivotan teille paljon iloa käärmeestä. CLEOPATRA. Hyvästi!
Ja Sakari selitti: »Minun monimittainen saarnani matoi niinkuin raamatun käärme ja pitkä mato pirun paratiisiin, jossa piru jo Eevasta lähtien valtansa suostuvaiseen vaimoon ja viisauteen perusti.